MARRASKUU

"Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun…" 

Marraskuu on pesäpalloilijan valheellisinta aikaa. Ympäri maata kaikuu tekemisen meininki ja henkinen hauisten mittailu on käynnissä jokaiseen ilmansuuntaan. Jokaisella joukkueella on koossa pitkästä aikaa paras kokoonpano ja tänä vuonna jokainen tähtää aidosti menestykseen. Seuratyö on pitkästä aikaa terveellä pohjalla ja ilmekin on saatu nuorekkaammaksi. Omat juniorit saavat aidosti vastuuta mutta silti jokaisella joukkueella on heittää kehiin myös seuraikoni, lajilegenda tai muuten valtavan, joskin tekaistun, markkina-arvon omaava supermies. Ensimmäinen leiriviikonloppu, alkutestit ja lyöntiverkko tuntuvat kauan kaivatuilta ystäviltä. Joukkuehenki on parempi kuin koskaan, kaikki juoksevat 30 metriä alle neljän sekunnin ja uudet pallot kilahtelevat keskiosumia koulujen saleissa. Tulee joulu, kevät ja kesä. Jymy juhlii Kainuussa kultaa ja Virkiä saunoo Lapualla mestaruuttaan. Mutta mitä tapahtuu Turussa? Kyllä, luit oikein, Turku ja pesäpallo.

Sanapari Turku-Pesis ei herätä varsinaista selkeää mielikuvaa ympäri valtakunnallisten urheilupiirien, ei pelkoa tai kunnioitusta edes lajin itsensä sisällä eikä edes suuria tunteita aurajoen rannoilla. Miksi? Tähän kysymykseen on alettu aidosti etsimään vastauksia seuran sisällä. Tiedän, marraskuu ja kaikki on uutta ja innovatiivista. Tällä kertaa uskon siihen aidosti. Turku-Pesiksen on pakostakin tehtävä uusia linjauksia johtuen naisten superpesiksestä luopumisesta. Nyt on valittava uusi suunta ja tulokulma seuratyölle. Onko vallitseva tilanne enemmän hyödyksi kuin haitaksi? Itse näen asiassa molemmat puolet, kysymys on enää kumman suunnan uusi hallitus ja seurajohto valitsee. Nyt on mahdollisuus aloittaa aidosti puhtaalta pöydältä ja lähteä iskemään pöytään 3- tai 5-vuotissuunnitelmia. Mahdollisuus ei toki ole synonyymi toteutukselle, eikä näitä päätöksiä tehdä tässä tekstissä tai allekirjoittaneen hetken mielijohteista. Tämä kuitenkin pohjustuksena Turku-Pesiksen miesten suomensarjajoukkueen kuulumisille.

Seuran tilanteesta johtuen miesten suomensarjajoukkue on Turussa uudessa tilanteessa. Lippulaivajoukkueen viitta on tarjolla, pitäisi esiintyä esimerkkinä nuorille ja pystyä toteuttamaan seurajohdon lähitulevaisuudessa valitsemaa strategiaa pelillisesti. Miesten oli naisten superpesisjoukkueen varjoissa helppo harrastella työn ohessa mukavaa kesälajia ilman konkreettisia tavoitteita tai suurempia visioita. Alkava vuosi on tällä erää kolmas suomensarjassa, joten vielä ei voida puhua edes suomensarjatasolla rutinoituneesta joukkueesta. Toki samalla tasolla on kaupungissa pelattu ennenkin mutta onhan Turkukin aikanaan ollut pääkaupunki. Viime kesä oli kaikin puolin malliesimerkki yhdessä toimivan ryhmän eri vaiheista. Oli positiivinen ryhmäytymisvaihe, kuherruskuukausi jolloin kaikki onnistuu. Tämä konkretisoitui harjoituskauden puhtaalla voittosaldolla joka jatkui vielä runkosarjan ensimmäisissä otteluissa. Jalka sieltä, käsi täältä ja yhtäkkiä oltiinkin kuohuntavaiheessa erilaisten loukkaantumisten saattelemana. Kun ylipainoinen pelinjohtaja yrittää pitää nollatilannetolppaa lautasella, joukkueenjohtaja opettelee merkkiväriä ja jokainen käy vuorotellen nostamassa kopin etumiehen käsiin, ei kummempaa pelillistä tulosta voi odotella. Ollaan tilanteessa jossa 16-17 –vuotiaiden junioreiden pitäisi kannatella ja johtaa koko joukkoa edestä omilla suorituksillaan. Kaunis ajatus mutta tilastot eivät valehtele. Alkukauden positiivinen vire oli poissa, pukukoppihuumori putosi puoleen ja loppukausi pelailtiin päätösristeilyä odotellessa pois päiväjärjestyksestä. Tästäkin huolimatta ryhmä oli joukkuehengeltään yksi parhaimmista missä olen saanut vuosien saatossa olla mukana. Tätä taustaa vasten on jälkiviisaana hyvä rakentaa tulevan kauden konseptia.

Syksyn aikana syötyjen lounaiden, papereiden pyörittelyn ja päivätöiden lomassa on tuleva kausi alkanut hahmottumaan konkreettisemmin myös pelinjohtajan korvien väliin. Henkisellä puolella joukkueessa on selvä tilaus kokemukselle, sille rutiinille joka kantaa vaikeiden jaksojen ylitse esimerkillä ja rauhallisella päättäväisyydellä. Joukkueen isähahmo, lähes seuraikonin rooliin vuosien saatossa noussut Joseph ”Jose” Hollingworth onkin tehnyt hyvää työtä kartoittaessaan nimenomaan tähän rooliin avainpelaajia. Neuvottelut ovat vielä osan pelaajiston kanssa kesken mutta uskon että tähän vastuulliseen rooliin löydetään teräsmies Hännikäisen avuksi yksi tai useampi kokenut kehäkettu. Lisäksi omat lupaavat juniorit ovat taas vuoden vanhempia ja runkopelaajat yhden haastavan kesän kokeneempia. Havaittavissa on ollut orastavaa mielenkiintoa ja vetoa Turku-Pesiksen paitaan myös kotikaupungin ulkopuolelta, mikä on tulevaisuutta ajatellen pelkästään positiivinen piirre. Miesten puolella on jo nyt n. 30 pelaajan rinki, josta on tarkoitus muodostaa kesälle 2014 aidosti kilpailullinen suomensarjajoukkue sekä voitosta pelaava maakuntasarjajoukkue. Tämä luo tervettä kilpailua ja terveen farmijoukkueasetelman seuran sisälle. Lisäksi omat juniorit saavat arvokasta kokemusta miesten peleistä isossa roolissa maakuntasarjassa, eivätkä joudu kopinnostorooliin suomensarjatasolla. Seuran sisäistä farmia arvokkaampana uutuutena näen kuitenkin viimeistelyä vaille valmiin yhteistyösopimuksen Loimaan kanssa. Loimaan miehet pelaavat alueen ainoana joukkueena ykköspesistä ja pitkin syyskautta viritelty mahdollinen yhteistyö on näinä päivinä konkretisoitumassa farmisopimukseksi seurojen välille. Jos ja kun tämä yhteistyö saadaan alulle, on se Turku-Pesiksen suomensarjajoukkueen näkökulmasta arvokas työkalu paitsi tulevalle kaudelle, myös tuleville vuosille omien junioreiden kehittyessä. Toteutuessaan tämä yhteistyö loisi aidosti yksilöä palvelevan polun paitsi pelaajille, myös valmentajille, pelinjohtajille ja seuratyöntekijöille. Pelkästään suomensarjajoukkuetta tarkasteltaessa tilanne on pelinjohtajan kannalta siinäkin mielessä positiivinen, että se luo kilpailua joukkueen sisälle sekä oman seuran farmista maakuntasarjasta että ylhäältä ykköspesiksen kautta. Mahdollisuudet ovat rajattomat myös esimerkiksi harjoitusolosuhteiden, markkinoinnin ja erilaisten koulutusten suhteen. Nähtäväksi jää miten mahdollinen yhteistyö vaikuttaa tulevaan kauteen, mutta ainakin allekirjoittaneella on pelkästään positiivisia ajatuksia asian tiimoilta. Yksi asia on kuitenkin varmaa: kilpailu suomensarjan pelipaikoista on pitkästä aikaa aidosti olemassa.

Loppuun sivuan vielä alun pohjustusta. Turussa on aidosti innovatiivinen tekemisen meininki. Autoalalta tuttu ”facelift”-termi lienee paikallaan tässä yhteydessä. Uusi malli on innovatiivisempi, nuorekkaampi sekä ominaisuuksiltaan taloudellisempi, käytännöllisempi ja mukautuu käyttäjänsä tarpeisiin. Kyllä, marraskuu ja suuret lupaukset ovat arkipäivää myös Turussa. Silti uskallan luvata jo tässä vaiheessa että uusi tuote on entistä kiinnostavampi ja interaktiivisempi paitsi kentällä, myös sen ulkopuolella. Palataan pelaajauutisiin ja muihin kuulumisiin mahdollisimman pian!

- Jesse Villa