Kupittaan Karjut starttaavat miesten suomensarjan runkosarjaottelunsa lauantaina 17.5. Tulevan kesän pääsylippukäytäntöä on uudistettu radikaalisti, kun vastuu tapahtuman hinnoittelusta on siirretty katsojien käsiin. Jokaiseen kotiotteluun on ilmainen sisäänpääsy, sinä päätät lähtiessäsi minkä arvoisen kokemuksen olet saanut. Mikäli siis koet Karjujen otteet pelikentällä täysin ala-arvoisina, voit huoletta ilkkua katsomossa koko kesän täysin maksutta. Mikäli taas koet saaneesi tuhdin annostuksen laatuviihdettä, voit tehdä pankkisi kanssa suoraveloitussopimuksen joka ohjaa puolet kuukausipalkastasi Karjujen pääsylippukassaan. Toki kaikki lahjoitukset näiden kahden esimerkin väliltäkin ovat tervetulleita. Kolikko, seteli, vaihtorahat makkarasta tai taskun pohjalle jääneet kruunut ruotsin matkalta, sinä päätät!
Ensimmäiset vääräleuat huutelevat jo tietysti kovaan ääneen kysymystä: "mihin rahat käytetään!?". Kaivetaanpa siis esiin hieman realiteetteja Karjujen syvien rivien uumenista. Jokaisella Karjulla on omat mystiset ja taikauskoiset valmistautumistapansa, rutiininsa ja ominaisuutensa jotka vaikuttavat olennaisesti kauden budjettiin. Katsojia, pelaajia, toimihenkilöitä ja muita turakaisia on palveltava parhaalla mahdollisella tavalla, joten siirrytään suoraan ytimeen. Mihin kolikot säästöpossun uumenista kauden aikana katoavat?
Jotta nuoret, välillä jopa itse lajista täysin ulkona olevat naishenkilöt viihtyvät koko pitkän pelin katsomossa, on suloposkisten nuoremman polven Karjujen oltava jatkuvasti täydessä edustuskunnossa. Räikeimpänä esimerkkinä esiin nousee kansikuvapoika Joel Heirala , jonka peliin valmistautumiseen kuluu keskimäärin kaksi tuubia laadukasta hiusgeeliä. Geelin hinta liikkuu kymmenen euron kahta puolta per tuubi, joten pelkästään säihkysilmäisten nuorikkojen miellyttämiseen kuluu jo merkittävä osuus budjetista.
Entäpä sitten itse pelisuoritukset? Valtakunnan eliittiin lukeutuva etumies Jesper Forsman tikkaa etukentällä siihen tahtiin että pukukopissa kuluu enemmän piikkariavaimia kuin palautusjuomaa. Piikkien kappalehinta on ympäripyöreästi 0,21€ kappale, joten pelkästään Jepen kantapiikkien kulutus saa kirjanpitäjän repimään hiuksiaan. Pesäpallon olennainen peliväline, itse pallo, on hinnoiteltu mukavasti kahdenkympin tuntumaan. 19€/kpl maksava vihreä kuula tuppaa olemaan lyhytikäistä kulutustavaraa, ja etenkin huippuunsa trimmattujen Karjujen käsittelyssä pelipallot ovat paikoin lähes kertakäyttöisiä. Näitä lukuja ynnäten voidaankin laskea että esimerkiksi pelkästään Miro Marttilan päästäminen mailan varteen maksaa n. 60€/lyöntivuoro. Ilman Miron moukarointiakin palloja kuluu helpohkosti 120 kappaletta kesässä.
Karjujen sinisävyinen sotisopakaan ei toki ole ilmaista hupia. Hygieniastaan tarkkana tunnettu Jussi Hietainen hikoilee uskomattoman laajojen liikeratojensa ansiosta niin paljon, että alupaitoja kuluu kaudessa useampia. Myös Aleksi Mäkelän perfektionistinen taipumus etsiä täydellistä alupaitaa nostaa kulutuksen täysin infernaalisiin lukemiin. Alupaita sakottaa joukkuueen kassaa 22€ kappaleelta, joten pelkästään näiden kahden varakapteenin kulutus hirvittää heikompaa. Itse pelipuvussa roikkuu hintalappu jossa komeilee luku 76€, joten esimerkiksi nopeajalkaisten Aleksi Pulkkisen ja Samuli Vepsän alituinen syöksyminen pesälle kuluttaa kangasta useamman metrin kesässä.
Karjuista löytyy myös veijarimainen veljespari, veljekset Kitola. Mattias ja Markus toistavat harjoituksesta toiseen mitä kummallisimpia liikeratoja mm. Markuksen kainalokoukkujen ja Mattiaksen hyppysyöttöjen muodossa. Tätä faktaa vasten ei liene ihme että kylmäsprayta kuluu ihmisrodulle vieraiden liikkeiden parantelemiseen pullokaupalla. Pullo kustantaa 6€ kappaleelta, eikä kerran korkattu pullo kauaa huoltolaukussa vanhene.
Kun huoltolaukulle on päästy, jonossa odottaa jo Jani Kapuinen. Karjujen kovimpiin lyöjätykkeihin lukeutuva mies hakkaa palloa siihen tahtiin että teippi mailan varressa mustuu jo ensimmäisen vuoroparin aikana. Teippioperaatiot kun toistetaan kauden aikana lukemattomia kertoja, saa kirjanpitäjä jälleen etsiä paperipussiaan paniikkikohtauksensa lievittäjäksi. Eikä teippishow tähän lopu. Oman elämänsä Pink Panther, Lassi Tuominen, rientää huoltolaukulle toistamaan kaikki edeltävät toimenpiteet, ainoastaan sillä erotuksella että kaikkien tarveaineiden tulee olla väriltään pinkkiä. Teippirullasta jää kuittiin 6€:n arvoinen mustetahra, ja teippiä kuluu enemmän kuin korvatulppia Tukiaisen keikalla.
Vaikka Kupittaan pesäpallopyhättö onkin Karjujen rakas koti, ei sekään silti ole maksutonta nautintoa. Kupittaan kenttävuoroista pulitetaan 22€ tunnilta, ja vaikka sakkomajuri Sami Moisander myhäileekin myöhästyvien kustannuksella, ei herrojen Svärd ja Lahtinen odottelu helpota kirjanpitäjän piinaa.
Vieraspelimatkoilla joukkueen täytyy myös syödä täyttääkseen eloonjäämisviettinsä tarpeet. Kuin varkain heinäladon levyiset hartiat itselleen kasvattanut nuori Karju, Markus Lammi, kiskoo reilua kotiruokaa niin reippaaseen tahtiin että lähes hermoromahduksen partaalla olevalla kirjanpitäjällä on täysi työ hukuttaa ruokailukustannukset edustuskuluihin. Toisessa ääripäässä on ikuista one-more-year:ia viettävä joukkueen kokeinen Karju, kapteeni Hännikäinen, jonka palautuminen vaatii lähes saman verran särkylääkettä ja kylmähauteita kuin Lammi ruokaa.
Pelinjohtokaksikon kulut ovatkin jo aivan tähtitieteelliset. Brittitaustainen Karjujen isähahmo vaatii jo periaatteen vuoksi useamman sanakirjan, jotta pelaajisto saa kaikista ajatuksista selvän. Mailamiehen virkaa toimittava mamu, Joseph Hollingworth, tuhoaa tempperamenttisuuspäissään helposti toistakymmentä mailaa kaudessa, vajaa 300€ laaki. Pelinjohtaja Villan aivoitukset taas johtavat tasaisin väliajoin siihen että uutta viuhkaa tilataan monikossa verkkokaupasta, useamman kympin kappalehintaan.
Tässä siis ainoastaan muutama esimerkki kauden aikana muodostuvista kuluista. Kun soppaan lisätään kotimaamme huokea bensan hinnoittelu, saati pakolliset särmikkäät edustusasut, lämmittelypaidat ja huoltolaukun mitä ihmeellisemmät esineet ruuvimeisselistä laastareihin, alkaa muutaman lantin sisäänpääsymaksukin tuntua inhimillisemmältä. Ottelutapahtuman läpiviennin kannalta oleellista on myös tuomareiden läsnäolo. Lempinimeä "Nuija" nauttiva toimihenkilö on yksi tärkeimpiä hahmoja ottelun kulun kannalta. Toki tämäkään palvelu ei ole ilmaista, vaan raapaisee budjetista 250€ per peli. Kuorrutukseksi päälle voidaan vielä ripotella lisenssit, sarjamaksut, pelaajasiirrot, kuljetukset ja muut mukavuudet jotka edesauttavat kirjanpitäjän varhaista eläköitymistä.
Tässä kohtaa herää toki kysymys: tarvitaanko tätä kaikkea todella? Kyllä, me tarvitsemme, mutta tulevalla kaudella annamme sinulle mahdollisuuden päättää mikä on kohtuullinen korvaus siitä että Kupittaan Karjut tarjoavat viihdettä kesääsi! Tervetuloa seuraamaan karismaattisten Karjujen otteita ja määrittämään viihdyttävän pesäpallotapahtuman arvo!
Rakkaudesta lajiin
KUPITTAAN KARJUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti