Pelinjohtajan perintö

Kupittaan Karjut – Pelinjohtajan perintö

 

 

Piipahduksestani Turku-Pesiksen paidassa muodostui kuusi vuotinen Kupittaan tilapäismajoitus, jonka varrella ehti sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Ensimmäisen Karjut -kauden menestystarinat saivat rinnalleen tämän kauden mollivoittoisen lopun. Päätös maiseman vaihdosta on ollut tiedossa jo tovin, ja lupasin kirjoittaa loppusanat kunhan saan hetken etäisyyttä lajiin. Nyt, muutama viikko pettymykseen päättyneen runkosarjan jälkeen on siis aika allekirjoittaneen poistua rauhallisesti takavasemman kautta kohti uusia haasteita. Ylianalyyttisyyden välttämiseksi maustoin tekstin sopivalla määrällä asiaan kuuluvaa dramaattisuutta, ja kenen sanat olisivatkaan paremmat tähän tehtävään kuin itsensä Frank Sinatran. Ja loppujen lopuksihan se oli , pettymyksineen ja onnistumisen elämyksineen - my way!

 

 

”And now, the end is near, and so I face the final courtain”

Kesä 2015 alkaa olla lopuillaan ja pesäpallokenttien hektinen elämä rauhoittuu vääjäämättä kohti syksyä. Tässä kohtaa pesäpallovuotta onnistujat ratkovat mitaleiden kohtaloa, juhlivat sarjanousuja ja päättävät kautensa voittoihin hymy huulilla. Kolikon kääntöpuolelta löytyy suurempi joukko pettymysten runtelemia pelimiehiä, viuhkansa hajottaneita pelinjohtajia ja ummehtuneen urheilujuoman katkuun kyllästyneitä huoltajia. Joukkueenjohtajat yrittävät keksiä kirjanpitäjän kanssa pyörää uudestaan ja puoliksi kuiskaten todetaan että tällä tavalla ei voida enää jatkaa. Näiden kahden ääripään väliin mahtuu suurin osa kansallispelimme sankareista. Harrastelijat, juniorit, pesiskoululaiset ja yksilöt jotka vuodesta ja keväästä toiseen kaivavat piikkikenkänsä varaston nurkasta ja laahustavat hymynkare huulilla nauttimaan rakastamastaan lajista. Tähän lajilliseen vuoroveteen tulisi sitten ankkuroida oma veneensä siihen paikkaan johon kokee kuuluvansa. Haluanko harrastaa, kilpailla, kuntoilla vai sosialisoitua? Kenen kanssa ja minkä värisissä verkkareissa, tosissaan vai puolihuumorilla? Helpommin sanottu kuin tehty. Henkilökohtainen ambitioni pesäpalloon on ainakin viime vuodet ollut enemmän tai vähemmän epäselvä. Osittain tästä johtuen olen päässyt, tai ajautunut, lopputulemaan jossa maiseman vaihtaminen ja uudet tuulet ovat ainoa vaihtoehto kipinän ylläpitämiseen.

”To think I did all that; and may I say – not in a shy way”

Oma pesäpallourani sai alkunsa Jokioisten hiekkakentiltä 1990 -luvun alussa. Jokioisilta räpylä kulkeutui lopulta Loimaan, Pöytyän ja Mynämäen kautta Turkuun, jossa tartuin ensimmäistä kertaa viuhkaan kuusi vuotta sitten. Kuuden vuoden aikana pelinjohtokokemusta on karttunut sekä onnistumisten että epäonnistumisten myötä useasta eri joukkueesta ja sarjatasosta. Junioripuolella D- ja C-pojat loivat ehkä sen kaikista kovimman poltteen valmentamiseen ja pelinjohtamiseen. Vuosi naisten suomensarjan viuhkassa oli vähintäänkin opettava sekä lajin että psykologisten oppien kannalta. Kolme viimeistä vuotta taivallettiin Kupittaalla miesten kanssa läpi värikkäiden vaiheiden. Matkan varrelle mahtuu yksittäisiä pelinjohtokokemuksia sekä miesten ykköspesiksestä että naisten superista, joten mahdollisuuksien puutteesta en voi olla pettynyt. Jokaisesta joukkueesta löytyy ominaispiirteensä ja jokainen valmennettava varmasti muokkaa myös valmentajan toimintatapoja. Verrattain nuorena pelinjohtajaksi siirryttyäni olen joutunut kokemaan ehkä hieman erilaisia haasteita kuin vaikkapa kolmekymmentä vuotta lajin parissa toimineet kokeneemmat kollegani. Tähänastista verrattain lyhyttä pelinjohtouraani pohdiskellessa voinen todeta että kaksi viimeistä vuotta ovat muovanneet omaa pesäpalloilullista minäkuvaani itsenäisemmäksi ja määrätietoisemmaksi. Olisi toki ollut puhdasta narsismia olettaakin että reilu parikymmenvuotinen räkänokka olisi aikoinaan ollut maan johtava viuhkavelho, mutta kun edes siitä omasta valmennustyylistä ja suuntaviivoista ei ollut selkeää visiota, olivat ensimmäiset vuodet lähinnä yritys ja erehdys –tyyppistä kompurointia. Siviilissä aikuistuminen toki tasapainottaa jokaista elämän osa-aluetta, mutta tarkentuneet tavoitteet ja ajankäytön priorisoituminen pakottavat aika ajoin pohtimaan uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

Pesäpallon parissa koin ensimmäisen lajillisen burn-outin vuosi sitten syksyllä, jolloin takki oli sen verran tyhjä että välivuosi tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Takana oli upea kausi Turku-Pesiksen miesten kanssa, uusi Kupittaan Karjut –brändi ja tavoitteen saavuttaminen pudotuspelipaikan muodossa. Joukkue oli täynnä toinen toistaan värikkäämpiä persoonia ja Turkuun oli saatu istutettua orastavaa voittamisen kulttuuria. Vaikka kausi päättyi pudotuspelitappioon Jokioisten Koetusta vastaan, jäi kaudesta kokonaisuudessaan erinomainen jälkimaku ja usko omaan ammatilliseen kompetenssiin. Ehkä juuri siitä tunteesta kumpuaa tämänkin tekstin ”I did it my way” –ajattelumalli. Olin asettanut itselleni kunnianhimoisen henkilökohtaisen tavoitteen luoda markkinoinnillisesti jotain uutta ja tuoretta kulahtaneen tunkkaiseen ja ajan trendejä myöhässä seuranneeseen pesäpallogenreen. Pelillisesti halusin vain voittaa. Lähes mitättömistä lähtökohdista luotu lopputulos vei toki valtavan määrän energiaa, mutta kirkasti lopullisesti sen kliseisen henkilökohtaisen ”meidän pelin” – my way:n. Jokaisesta pelaajasta sekä taustaryhmän jäsenestä huokui aito usko ja ilo tekemiseen vaikka välillä vaikeudet koettelivatkin ryhmädynamiikkaa. Jopa vastustajat ja alueen muu pesäpalloväki alkoi ottaa Turkulaista pesäpalloa edes puoliksi tosissaan. Maha oli täynnä, olisi ollut ruokalevon aika. Näihin rakennuspalikoihin nähden kesä 2015 oli murheellinen. Jälkikäteen ajateltuna käsikirjoitus olisi ollut jo nähtävissä aikaisemmin. Vaarallinen hyvänolon tunne vallitsi Kupittaan Karjujen torahampaisen logon alla, eikä oikein kukaan muistanut lopulta teroittaa noita hampaita. Otimme asiat kollektiivisesti itsestään selvyytenä ja unohdimme nauttia rakkaasta harrastuksestamme ja keskittyä perusasioihin. Läsnäolomäärät ja etenkin laatu yhdessä tekemisestä haihtui kerta kerralta lähes olemattomiin, ja siitä kantaa lopulta pelinjohtaja yksin vastuun. Ensimmäiseen yhteiseen palaveriin huolella suunnitellusta powerpointista ja läpiviennistä ei enää heinäkuussa ollut jäljellä kuin ontto kehys. Sarjapaikka säilyi ja loput pelit pelattiin enemmän ja vähemmän naureskellen pois. Kuuden vuoden aikana en koe kertaakaan olleeni sanalla sanoen yhtä huono pelinjohtaja kuin kuluneena kesänä. Enkä tarkoita lajillista kompetenssia, vaan sitä välinpitämättömyyttä jonka annoin saada joukkueessa vallan. Haasteet siviilielämässä ja arjen ajankäytössä toki vaikuttivat varmasti, mutta vaatimustaso joukkuetta kohtaan oli silti lähes säälittävällä tasolla. Nyt muutaman viikon mennyttä analysoineena voin kuitenkin katsoa selkä suorassa peiliin ja todeta kuluneen vuoden kierron kasvattaneen minua pelinjohtajana enemmän kuin yhdenkään toisen kauden. En välttämättä tiedä vieläkään kristallinkirkkaasti mitä haluan, mutta tiedän sadan prosentin varmuudella mitä en halua. Näistä kokemuksista, sekä hyvistä että huonoista, vahvistuneena voin itsevarmasti todeta että tulevaisuudessa näissä käsissä viuhkaa heiluttaa erittäin paljon kypsempi ja varmempi pelinjohtaja – tapahtuipa se missä ympäristössä tahansa.

”Regrets, I’ve had a few; but then again, too few to mention”

Pesäpallosta on kehkeytynyt allekirjoittaneelle, kuten varmasti monille muillekin, eräänlainen terapeuttinen tapa toteuttaa itseään. Pikkupoikana lukkarina heitellyt taktiset väärät, ratkaisevaan tilanteeseen lyödyt läpilyönnit, itsensä ylittäminen ja pienissä asioissa onnistuminen sytyttivät kipinän. Valmentajana asetettujen tavoitteiden saavuttaminen, pelinjohtajana yksittäisten tilanteiden ratkaiseminen tai markkinointipuolella yhteistyösopimuksien solmiminen puhaltavat uutta eloa liekkeihin. Kuuluttajana ottelutapahtumissa tunnelman luominen, katsomossa jännittäminen tai junioreiden kouliminen valmiiksi pelaajiksi lisäävät vain pökköä pesään. Tämä kaikki on kuitenkin vain seinät ja katto terapeutin huoneessa, ja sisustuksen määrittävät yksittäiset henkilöt ja persoonat. Tällaiselle yltiösosiaaliselle seuraeläimelle sosiaaliset kontaktit ovat kaikki kaikessa, ja vaikka siviilielämässä kohtaan viikoittain lukuisia uusia ihmiskontakteja, uskallan väittää että juuri pesäpallon kautta olen saanut elämääni eniten uusia tuttavuuksia, kavereita, ystäviä ja vihamiehiä. Olen istunut lukuisten pesäpallokentillä tapaamieni ihmisten kanssa iltaa ilman pesäpalloa, viettänyt polttareita, syntymäpäiviä, tanssinut häitä ja kunnioittanut edesmenneitä ystäviä surunauha käsivarressa. Näitä kokemuksia peilatessa pelilliset pettymykset tuntuvat hyvin mitättömiltä ja toissijaisilta. Tai kuten Sinatran sanoin väliotsikkokin sen kertoo: muutamia pettymyksiä, mutta toisaalta liian harvoja niitä mainitakseni.

Olen harrastanut enemmän tai vähemmän tosissani lukuisia joukkueurheilumuotoja, mutta pesäpallo on roolituksensa ja monipuolisuutensa ansiosta vahvimmin personoitu yksilöurheiluksi joukkueen sisällä. Jokaisella pelinjohtajasta kärkietenijään, ja jokeritykistä ulkopelispesialistiin on omat kärjistetyt vahvuutensa ja heikkoutensa. Tämä ominaisuus ylläpitää henkilökohtaista kipinääni lajiin edelleen, ja henkiselle puolella kasvaminen varmasti lujittaa suhdetta lajiin, joskin muokkaa näkökulmia entisestään. Turun vuosista päällimmäiseksi mieleen jäävät ihmiset, ei niinkään laji. Turku on monelle pesäpalloihmiselle musta aukko, eikä Kupittaan kotipesän toiminnasta osata oikein kertoa muualla maassa juuri mitään. Edes kaikki kaupungissa eivät tiedä että Kupittaalla pelataan pesäpalloa, joten tukevamman jalansijan saaminen saati säilyttäminen vaativat vuosien pitkäjänteistä, kärsivällistä ja määrätietoista työtä. Osaajia kyllä kaupungissa riittää, kunhan oikeat miehet ja naiset saadaan oikeisiin rooleihin. Pesäpallo on edelleen verrattain edullinen harrastusmuoto lapselle, mutta kilpaurheilupuolella kilpailu lajien välillä etenkin Turussa on kovaa. Pesäpallo on Turussa vielä lajikategoriassa ”ynnä muut”, eikä se sieltä jääkiekon ja jalkapallon hallitsemassa kaupungissa ole nousemassa itsestään varteenotettavammaksi lajiksi. Siksi on keksittävä jotain muuta, jotain erityistä ja ainutlaatuista, mikä tekee pesäpallosta houkuttelevamman vaihtoehdon. Mitä se sitten on, se jää tulevien Turku-Pesisläisten ratkaistavaksi.

”I planned each charted course; Each careful step along the byway”

Turussa, kuten koko Varsinais-Suomen alueella on ollut havaittavissa pientä orastavaa muutosta ajattelutavassa. Pesäpallo on ottanut urheilumuotona valtavia harppauksia lähivuosina, ja peli itsessään on kehittynyt huimasti. Sen vanavedessä oheistuotteet kuten ottelutapahtuma tai markkinointi ovat jääneet laahaamaan jonnekin 90 –luvun vyölaukkujen ja villepeltos –hoilotuksen välimaastoon. Makkara myy toki aina ja aamun lehdestä saattaa ottelumainoksen löytää mikäli paikallinen rakennusfirma on poikansa harrastusta muutamalla markalla tukenut. Samaan aikaan 90% ihmisistä sormeilee älypuhelimiaan, latailevat sovelluksia ja klikkailevat tiivistempoisia youtube -videoita kymmenen videon tuntitahtiin. Tässä kohtaa pesäpallo putosi hetkeksi polvilleen. Vasta aivan lähivuosina rakkaassa kansallispelissämme on uskallettu tehdä rohkeita tekoja myös pelikentän ulkopuolella. Sosiaalinen media on ottanut niskalenkin jo lähes jokaisella elämänalueella, myös urheilussa. Tai kuten eräs NHL –toimittaja asian ilmaisi: ”nykyään maalia ei ole tehty ennen kuin se on sosiaalisessa mediassa.”. Pesäpallo-otteluissa käyvät toki ne samat kylänmiehet ja sukulaiset jotka ovat katsomossa istuneet jo mustavalkotelevision aikaan, mutta mikäli haluamme lajin pariin uuden some-sukupolven, on meidän kyettävä tarjoamaan muutakin kuin sinappia makkaran kanssa.

Tässä kohtaa palaan tämän tekstin otsikkoon, pelinjohtajan perintöön. Keskityn lopuksi Turku-Pesiksen lähitulevaisuuteen, Kupittaan Karjujen näkökulmiin. Koko Kupittaan Karjut –idea sai alkunsa juuri edellä mainitusta lajin vanhakantaisuudesta. Halusta tehdä jotain uutta ja erilaista. Resurssit olivat lähes olemattomat, mutta ajatus oli selkeä: tuoda Turkulainen miespesäpalloilu kaikkien saataville. Makkaraa sai toki edelleen myydä ja printtimediassa mainostaa, mutta rinnalle halusin sosiaalisen median, internetin, kuvat, videot ja ulkoasun. Onnistuimme herättämään orastavaa huomiota, ja samalla saimme koottua joukkueen joka oli paitsi täynnä pelillisesti lahjakkaita yksilöitä, myös pullollaan kiinnostavia persoonia. Loimme piristysruiskeen ja nostimme kokonaisuuden uudelle tasolle. Turku-Pesiksen sisällä se tarkoitti sarjapaikastaan kynsin ja hampain taistelleen repalaisen ryhmän kokoamista yhden logon alle, ja pelillisen tason vakiinnuttamista suomensarjan ylempään keskikastiin. Siinä onnistuimme ensimmäisellä Kupittaan Karjut –kaudella täydellisesti, eikä tämän kesän pieni notkahduskaan anna allekirjoittaneelle aihetta epäillä etteikö tulevaisuudessakin Kupittaalla nähtäisi laadukasta suomensarjapesäpalloa. Pelilliset perinnöt liittyvät toivottavasti rohkeaan pelitapaan ja korostettuihin teemoihin, mutta ennen kaikkea toivon että tulevan kauden Karjut nappaavat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti itseään torahampaista kiinni ja toteuttavat kokonaisvaltaisesti ja itsevarmasti valittua linjaa – mikä se sitten ikinä tulevaisuudessa lieneekään. Toivon seurana Turku-Pesikselle, ja joukkueena Kupittaan Karjuille pelkkää hyvää ja menestystä tuleville vuosille, eikä sitä tiedä vaikka joskus tulevaisuudessa näitä haasteita ratkottaisiin vielä yhdessä!

Tällä erää, ainakin toistaiseksi, kiitän kaikkia osallisia Turun vuosista tasapuolisesti. Nimilistan kirjoittaminen olisi vaarallista, sillä joku jäisi varmasti mainitsematta. Varmaa on kuitenkin että myös Turku-Pesiksen kautta tavattujen ihmisten kanssa tullaan tulevaisuudessa istumaan iltaa muistellen menneitä ja tuskaillen tulevaa. Paidan väri saattaa muuttua ja verkkarit vaihtua, mutta Kupittaalle palaan varmasti!

”Yes, it was my way”

- Jesse Villa

 

 

Ennakko: #Karjut - PuMu

 

Etelälohkon kärkikamppailu keskiviikon herkkupalana!

 

 

Keskiviikkona 27.5 Kupittaan pesäpallostadionille saapuu vahvistunut Puna-Mustat Helsingistä. Pääkaupunkilaiset ovat kahden pelatun kierroksen jälkeen sarjan piikkipaikalla tasapisteissä isäntäjoukkueen Karjujen kanssa. Molemmilla joukkueilla on alla kaksi voittoa, kun vierailijat ovat kaataneet sarja-avauksessaan Jokioisten Koetuksen sekä kotiavauksessaan Pomarkun. Karjujen kausi käynnistyi kotivoitolla Porista ja jatkui ryöstöretkellä Hyvinkäälle.

 

Keskiviikkona on ennakkoon odotettavissa laadukas suomensarjakamppailu, jossa Karjujen taso mitataan mahdollisimman kovan mittarin avulla. Jokioisten kanssa sarjan kärkisijoille veikkailtu PuMu kaatoi kauden avausottelussa nimenomaan Koetuksen ja vieläpä vieraskentällä, joten pieni työnäyte Helsinkiläisten osaamisesta on jo nähty. Olosuhteissa kaikki on pedattu juoksujuhlille, kun säätiedot lupaavat lämmintä, vastakkain on kaksi kovalyöntistä joukkuetta ja ympäristönä avara Kupittaa. Kotijoukkueen pelinjohtaja Jesse Villa povaa kuitenkin ehkä hieman yllättäen ulkopelikamppailua. "Jos pelattaisiin paperilla niin kyllähän tuosta läpilyöjiä löytyy molemmista porukoista ihan riittämiin, uskon kuitenkin että molemmat pelaavat sen verran laadukasta ulkopeliä että tänään nähdään ennen kaikkea kahden tarkan ulkopelin taistelu.", aamulenkiltä Kupittaan puistosta tavoitettu Villa toteaa. Viereisellä rullaluisteluradalla Karjujen kärki Sami Moisander kiertää normaalia pelipäivän aamukierrostaan. Upeasti 2-vahdin tontilla alkukauden esiintynyt Moisander ei kavahda kovalyöntistä vastustajaa. "Mielestäni Hyvinkäällä tein selväksi että pallo pysähtyy vaikka kädet eivät lyöntiin ehtisikään.", Sami kuittaa toimittajien kyselyt vielä hieman turvonneista leukaperistä. Uhrautumista tarvitaan tänäänkin, mikäli Karjut mielivät kammeta itsensä etelälohkon kärkipaikalle.

 

Pienillä virityksillä kohti suorituskykyisempää koneistoa

 

Kahteen otteluun 17 juoksua lyönyt Karjulauma ei ole vielä saavuttanut lähimainkaan sitä sisäpelipotentiaalia mikä joukkueessa on. "Ulkopelissä kestämme vertailun varmasti. Sisäpelissä on niin paljon käyttämätöntä potentiaalia että välillä on tuntunut että ajetaan rajoitinta vasten. Omassa ideologiassani juoksu/vuoropari pitää riittää voitosta taistelemiseen tässä lohkossa ja tällä ulkopelillä. Nyt on pelattu 17 vuoropari ja tehty se 17 pinnaa, takana kaksi voittoa. Uskallankin sanoa että nyt on nähty se minimitaso millä pystytään otteluita voittamaan, joten toivotaan että tänään nähdään jo hieman enemmän tehoja myös mailan varressa.", Villa analysoi.

 

Sisäpeli lähdetään avaamaan pienillä muutoksilla. "Ei tässä taustalla ole mitään tilastoja suurempaa draamaa. Ykköstilanne on ollut ongelma joten nyt annetaan uusille miehille vastuu sen hoitamisesta. Meillä on valtavasti kotiutusvoimaa, mutta ruokaa pitää saada kentälle paljon paremmalla prosentilla. Toinen asia mihin tänään keskitytään on kärjen takana tapahtuvat asiat omassa sisäpelissä, siellä on ollut liikaa huolimattomuutta." Villa perkaa. Hyvin toiminutta ulkopeliä ei sekoiteta enempää kuin on tarvis, mutta yksi suuri muutos illan kärkikamppailuun on luvassa. Mattias Kitola on Ulvilan matkassa ykköspesisottelussa, joten syöttölautasen äärellä on leijunut alkuviikosta kysymysmerkkejä. Pelinjohtajan pulssi ei nouse kun lukkarikysymys nostetaan pinnalle. "Olkaa huoleti, meillä on kova Karju tänään laudalla." Villa lopettaa ja vetää juoksutrikoidensa takataskusta illan kokoonpanon:

 

 

Kärkikamppailu keskiviikkona 27.5 klo 18.00 Kupittaan pesäpallostadionilla!

 

Sarjataulukon ja tilastot tästä: pesistulokset.fi

 

keskustelu jatkuu: Etelälohkon keskustelupalsta

 

#Karjut







Otteluraportti: #Karjut - Pori

 

Karjuille täydet pisteet kotiavauksesta

 



 

Aurinko nuoleskeli Kupittaan uutta tekonurmea, kun Karjut avasivat kautensa sarjanousija Porin Pesäkarhuja vastaan. Ennakkosuosikin paineita avausottelussa kantanut kotijoukkue esitti vielä orastavia hermostuneisuuden merkkejä, mutta väänsi puoliväkisin tarvittavat juoksut jaksovoittoihin. Ottelua sävyttivät ennen kaikkea pienet taktiset virheet sisäpelissä, jonka myötä energisesti suomensarja-avauksessaan esiintynyt vierasjoukkue pysyi pelissä mukana miltei loppuun saakka.

 

 

 

Elohopea kipusi peräti 18 lämpöasteeseen, kun Kupittaan uuden tekonurmen kiilaan marssivat suomensarjakautensa aloittaneet Kupittaan Karjut ja Porin Pesäkarhut. Ennen kauden ensimmäistä hutunkeittoa uusi kenttä vihittiin Turun kaupungin toimesta käyttöön. Kupittaalle oli kerääntynyt ravintolapäivästä ja jääkiekko-otteluista huolimatta mukavasti yleisöä, ja toista sataa silmäparia saikin seurata energistä pesäpalloa heti alusta alkaen.

 

Karjujen kausi alkoi sisävuorolla, ja vaikka puhdas into pisteistä pelaamiseen paistoikin miesten silmistä, ei ruuti ollut vielä kuivaa ensimmäisten sisävuorojen aikana. "Meiltä mailassa todella keskinkertaista suorittamista. Ehkä jopa ylilatauksen puolelle mennyt alku näkyi hermostuneisuutena ja keskittymisen puutteena.", Turun pelinjohtaja Jesse Villa summaa ensimmäisiä lajisuorituksia. Ennakkoon tuiki tuntematon vierasjoukkue yllätti Karjujen rivit energisellä otteellaan. "Vaikka oma suorituksemme oli tänään korkeintaan keskinkertaista, ei saa ottaa vastustajalta mitään pois. Ei kukaan meistä varmasti odottanut että nousijajoukkue pelaisi noinkin hyvin mitä Pori esitti.", Villa jatkaa. "Vaikka tämä oli vasta ensimmäinen peli, niin nyt jo uskallan väittää etteivät Porilaiset ainakaan sarjan huonoin joukkue tule olemaan!", Villa kehuu vilpittömästi.

 

 

Seuraikonit ratkaisijoina

 

 

Etenkin ensimmäisellä jaksolla paljon keskustelua herättivät useat tuomariratkaisut joista ei meinattu olla yhtä mieltä millään. "Ei ihan tunnissa unohdu nämä vihellykset!", huikkasi pelin jälkeen syöttötuomarin hampaisiin joutunut Karjulukkari Mattias Kitola. Tuomaripeliin ei ottelu silti missään nimessä ratkennut suuntaan tai toiseen, vaan lopulliset ratkaisut saatiin suorittaa pelaamalla. Ensimmäisellä jaksolla Karjut painoivat hieman nihkeästä alusta huolimatta kolme juoksua ennen Porin viimeistä tasoittavaa. 3-0 takaa-ajo asemasta viimeiseen lyöntivuoroon lähtenyt vierasjoukkue näytti jo menettäneen mahdollisuutensa, kunnes ykköspalkinnon pokannut Ilpo Pokela kiskaisi leikkurin Kitolan kolmen metrin taktisesta väärästä, ja Pori sai avausjuoksun lisäksi kolmostilanteen kuin ilmaiseksi. Syntyneestä tilanteesta pesäkarhut onnistuivat vielä puristamaan yhden juoksun, mutta kotijoukkueen ulkopeli päätti lopulta Porilaisten pyristelyt ja ensimmäinen jakso näin Karjuille juoksuin 3-2.

 

Toiselle jaksolle kotijoukkue yksinkertaisti sisäpeliään ja luotti perussuorituksiin. "Kopissa ei oikeastaan käyty läpi mitään muuta kuin henkisen puolen asioita. Pieni rauhoittuminen ja keskittyminen toiseen jaksoon tuotti toivottua tulosta mailan varressa. Toki toisellakin jaksolla oli sellaisia asioita mitä pitää puhua ja käydä läpi tarkasti harjoituksissa, mutta etenkin vapaat lyönnit olivat mailassa kun puristusta napattiin pari piirua kevyemmälle.", Kommentoi Villa toisen jakson tapahtumia. Jakso taittui lopulta selkeästi kotijoukkueelle, kun etenkin kakkoskärjessä pallo alkoi löytää keskimailaa. "Kärkikaksikko Hännikäinen-Moisander toimi kiitettävällä tasolla, mutta lopulliset ratkaisut saatiin kuitenkin puristettua kakkoskärjellä, joka toimi kokonaisuudessaan hienosti.", Villa kiittelee omiaan. Samuli Vepsän, Mattias Kitolan ja Jesper Forsmanin muodostama kakkoskärki loi hyvin tilannetta jokeri Joakim Svärdille, jonka harjoituskauden hieno lyöntivire sai jatkoa myös avausottelussa. Seuraikoneiksikin kutsutut Vepsä (3 tuotua) ja Svärd (3 lyötyä) olivat ottelun suurimmat onnistujat sisäpelissä, josta miehet pokkasivat ansaitut palkinnot. "Kiitos kuuluu toki koko joukkueelle, mutta Turkulaisen pesäpallon kannalta on hienoa että ns. oman kylän pojat ratkovat myös näitä pelejä.", Villa tuumii. Pelinjohtajan mainitsemia omia poikia edustivat myös hienosti roolinsa täyttäneet nuoret jokerit Emil Jansson ja Otto Santaniemi.

 

ottelun tilastot





Ulkopelissäkin nähtiin paikkapaikoin jo välähdyksiä Karjujen potentiaalista. Miro Marttilan ja Jani Kapuisen kädet piiskasivat palloa muutamaan otteeseen siihen tahtiin, etteivät juoksijat juuri lippua pidemmälle kotitaipaleella ehtineet. Etukentän kolmikko Kitola-Forsman-Lammi haravoivat etukenttää aika ajoin kiitettävällä tasolla, ja polttolinjassa Kapuisen kanssa operoivat Pekka Kaijula, Sami Moisander ja Samuli Vepsä pitivät huolen lopusta. J-P Jussilan huilatessa pienen alaraajavamman takia, operoivat koppariparina Hännikäinen - Marttila , joista molemmat pelasivat virheettömän ulkopelin. Hieman tahmeasta alusta huolimatta Karjujen otteista löytyi siis myös paljon positiivisia piirteitä, joten viikon päästä Hyvinkäällä pelattavaan seuraavaan runkosarjakamppailuun lähdetään jälleen vain ja ainoastaan voittamaan.

 

Joakim Svärd palkittiin ykköstähtenä, ja kantaa seuraavassa ottelussa Ravintola Kultaisen Hirven kultaista kypärää

 

Samuli Vepsä nappasi ansaitusti kakkospalkinnon

 

Karjujen kausi jatkuu siis viikon kuluttua vierasottelulla Hyvinkäällä, joten arkiviikon aikana ehditään käymään hyvin läpi pieniä pelillisiä asioita, jotta Tahkon kotiluolassa oltaisiin entistäkin terävämpi ratkaisupaikoissa. Etelälohkon kokonaistilanteet ja muut Karjukuulumiset alla olevista linkeistä:

 

Sarjataulukot ja tehotilastot: Pesistulokset.fi

 

Etelälohkon keskustelupalsta: Etelälohko

 

Karjut löydät sosiaalisesta mediasta tagilla #Karjut

 







Karjujen kausi alkaa!

 

Miesten suomensarjan etelälohkon aloitussyöttöön lasketaan aikaa enää päivissä. Lauantaina 16.5 käynnistyvässä runkosarjassa nähdään takuuvarmasti takavuosien tapaan tunnetta ja tilanteita jokaisen makuun. Sarja on kokenut pieniä kasvojenkohotustoimenpiteitä viime kauden jäljiltä, kun mukana on peräti kolme uutta joukkuetta, Pöytyän, Köyliön ja Kankaanpään poistuessa etelälohkosta. Joukkueet vilisevät aktiivisesti seuraaville tuttuja nimiä, mutta löytyy kentiltä paljon myös uutta verta ja nuoria lupauksia. Suomensarja toimii monelle nuorelle huippulupaukselle ponnahduslautana ylempiin sarjoihin, mutta tarjoaa toisaalta myös kokeneille pelimiehille hyvän alustan uran jatkamiseen kilpailua unohtamatta. Etelälohkossa on paljon herkullisia ennakkoasetelmia, taistelupareja, yksilöitä ja omia ominaispiirteitään sisältäviä kenttiä, joten kattaus on jälleen kerran kunnossa! Mitä siis tuleman pitää? Karjut perkasivat kauden ennakkoasetelmat läpi.

 

 

Tuttuja suosikkeja, uusia haastajia

 

Etelälohkon ennakkoasetelmat ovat, jälleen kerran, kaksijakoiset. Tänä vuonna aivan kristallin kirkasta ennustusta mahdollisesti dominoivasta joukkueesta ei löydy, mikä luo lohkovoiton tavoittelulle vielä ennestään uutta puhtia. Kärjistetysti sarja voidaan jakaa pudotuspelijoukkueisiin ja haastajiin. Koska absoluuttista ennustusta on mahdoton tehdä, olemme koko kevään ajan antaneet lukijoidemme laatia vedenpitävän ennustuksen runkosarjan sijoituksista. Karjujen blogissa on saanut äänestää omaa suosikkiaan lohkovoittajasta, ja lyhyet ennakot käydään läpi lukijoiden luomassa järjestyksessä. Lukijoidemme suosikki runkosarjan voittajaksi on kestomenestyjä Jokioisten Koetus, kun taas putoajaksi ennustetaan nousijajoukkue Riihi-Pesistä. Vilkaistaan siis pikaisesti kristallipalloon jokaisen joukkueen osalta. Prosenttiluku joukkueen perässä kertoo äänestysprosentin.

 

Koetus on Teemu Mäntyvaaran poistumisesta huolimatta ennakkosuosikki

 

1. Jokioisten Koetus (33%)

 

Koetus on merkittävistä pelaajamenetyksistä huolimatta haalinut jälleen kasaan varteenotettavan nousijajoukkueen. Merkittävimpänä menetyksenä voitaneen pitää Teemu Mäntyvaaran poistumista joukkueesta. Lukkarin tontilla fysiikallaan aika ajoin dominoinut Mäntyvaara vie mukanaan myös ison kasan sisäpelitehoja. Helsinkiin palannut Jarno Kokko on myös tehopisteissä mitattuna iso menetys. Koetuksessa lukkarin viittaa on sijoiteltu peukalokierteistään tunnetulle, kokeneelle Teemu Mäkiselle, jolle varmasti soviteltanee myös suurta sisäpelivastuuta päävaihtajan roolissa. Uusia vahvistuksia löytyy reilusti. Pääkaupunkiseudulta haaviin tarttuivat Mikael Myllylä, Joonas Kaarela ja Ilkka Elomaa. Näistä etenkin Elomaan voi olettaa keikkuvan kauden jälkeen lyöjätilaston kärkisijoilla. Vauhtia sisäpeliin tuo nopeajalkainen Janne Vepsäläinen, ja nimekkäimpiin paluumuuttajiin lukeutuu superpesis-statuksen omaava koppari Iiro Hämäläinen. Mika Reini vaihtaa Loimaan vihreät Jokioisten punaisiin, ja ykköspesistaustaa omaava mies tuo varmasti joukkueeseen ison panoksen etenkin etenemispuolelle. Lyöjätykki Riku Tainio jatkaa edelleen ulkokentän piiskaamista Koetuksen paidassa, ja kokenut kapteeni Mikko Laiho tuo joukkueeseen kaivattua paikallisuutta. Pelinjohdossa jatkaa Ari Kenttäaho, joka saa aisaparikseen toisen kokeneen kehäketun, Rami Vartaman. Myös nuoret lupaukset Patrik Vartaman johdolla ovat jälleen vuoden vanhempia, joten Koetus on, kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, jälleen runkosarjan voittajasuosikki nro. 1.

 

Seuraa heitä: Patrik Vartamalla on kaikki mahdollisuudet kulkea isoveljensä jalanjäljissä aina superpesikseen asti. B-juniori-ikäinen vasemmalta lyövä mailataituri pärjää jo suomensarjatasolla isommassakin roolissa. Riku Tainio ja Ilkka Elomaa saattavat hyvinkin rikkoa kahteen mieheen sadan lyödyn juoksun rajan.

 

kotisivut: Jokioisten Koetus

 

Kupittaan Karjut ovat fyysisesti valmiita kauden haasteisiin

 

2. Kupittaan Karjut (17%)

 

Turussa ollaan jälleen positiivisten ongelmien äärellä. Nopeasti, käytännössä viime vuoden aikana, sarjan kärkijoukkueiksi noussut ryhmä lähtee tähänkin kauteen nimivahvalla joukkueella. Nimekkäitä ovat toki lähtijätkin Aleksi Mäkelän johdolla, joten myös pakollista uusiutumista on talven aikana nähty. Tulopuolelta löytyy kovia tekijöitä kokeneen Pekka Kaijulan ja Karjuihin palaavan Miro Marttilan johtamana. Myös kaksoisedustuksella UPV:n ykköspesismiehistössä pelaavaa Mattias Kitolaa lautasella kirittävät Jyrki Pellonperä ja Janne Sampalahti tuovat joukkueeseen kokemusta. Turussa ollaan valmiita parantamaan tuloksellisesti viime kaudesta, jolloin Jokioisten Koetus jätti Karjut neljänneksi voittamalla ensimmäisen pudotuspelikierroksen otteluvoitoin 2-0. Etelälohkon Selänteeksikin tituleerattu Petri Hännikäinen johtaa kapteenina joukkojaan edelleen etulinjasta, ja nuoret omat kasvatit kolkuttelevat jo avauskokoonpanon ovia. Joukkueessa on paljon paikallista väriä, joten tulevaisuuskin lienee tältä osin turvattu. Viime kauden tapaan joukkue tullee olemaan sarjan parhaimpia ulkopelijoukkueita, ja mikäli kotiutusosasto raamikkaiden Jani Kapuisen ja Markus Lammin johdolla onnistuu piiskaamaan palloa maisemaan niin Karjut kamppailevat tosissaan jopa lohkovoitosta.

 

Seuraa heitä: Mattias Kitola pelaa suurella todennäköisyydellä viimeisen kautensa suomensarjassa pitkään aikaan. Ykköspesiksessä kaksoisedustussopimuksella pelaava juonikas lukkari on kehittynyt fysiikaltaan valtavin harppauksin, ja näyttävien ulkopelisuoritusten rinnalle ovat tulleet jatkuvasti kehittyvät sisäpeliotteet. Tulisieluinen pohjalainen, Jesper Forsman on noussut joukkueen varakapteeniksi, ja tullee tälläkin kaudella ihastuttamaan ja vihastuttamaan ykkösvahdin roolissa niin katsojia kuin vastustajiakin.

 

Kotisivut: Turku-Pesis

 

 

3. Puna-Mustat, Helsinki (13%)

 

PuMu on noussut talvikauden spekulaatioiden aikana monessa suussa jopa potentiaaliseksi nousijajoukkueeksi. Pelaajistoon on saatu vahvistuksina nimekkäitä paluumuuttajia, ja noususta puhumiseen vaikuttaa myös lajin sisällä vellova huutava pula Helsingistä puuttuvasta pääsarjatason joukkueesta. Looginen vaihtoehto PuMu tähän toki olisi, mutta näiden päätösten aika ei varsinaisesti ole suomensarjakesä 2015. Viime kaudella Helsinkiläiset nousivat runkosarjan lopulla pudotuspeleihin, jossa ykköspesikseen noussut Pöytyän Urheilijat tiputtivat joukkueen ensimmäisellä kierroksella. Paperilla vahvistunut PuMu on saanut Jarno Kokon johdolla lisää leveyttä kokoonpanoonsa. Henri Oksanen palaa Loimaalla vietetyn ykköspesiskauden jälkeen Helsinkiin, ja Miika Latvasalo siirtyy Vihdistä pääkaupunkiin. Suurin kysymysmerkki tässä kohtaa kautta piirretänee syöttölautasen kohdalle. Viime kaudella hurmostolppaa ohuisiin alapilviin asti heitellyt Matias Hangasmaa siirtyi Pöytyälle, joten jo useamman kauden ajan viuhkaan siirtymistä tehnyt kokenut Henri Häkkilä saattaa joutua edelleen vetämään räpylän käteensä. Meilahden kotikentällä on vuosien saatossa sattunut ja tapahtunut, eikä viikonloppuisin ulkokentän silmiin paisteleva aurinko ainakaan helpota vastustajien ryöstöretkiä tänäkään vuonna. Kaiken osuessa nappiin PuMu on selvä pudotuspelijoukkue, ja sen jälkeen kaikki sijoitukset jopa nousuun asti ovat mahdollisia.

 

Seuraa heitä: Oula Forsström on jäänyt ikään kuin tutkan alle. Hyvinkään junioreissa menneinä vuosina hienoja suorituksia esittänyt peluri on hyvää suomensarjatasoa sekä ulko- että sisäpelissä. Jarno Kokko palaa Puna-Mustiin johtamaan sekä sisä- että ulkopeliä, eikä miehen löytyminen lyöjätilaston kärkisijoilta yllättäisi tänäkään vuonna

 

Kotisivut: Puna-Mustat, Helsinki

 

Markus Wirzeniuksella on käsissään jälleen nuori ja nälkäinen ryhmä

4. Hyvinkään Tahko (8%)

 

Hyvinkäällä suomensarja tullee olemaan edelleen nuorten lupausten kasvualusta kohti suurempia ympyröitä. Nuori joukkue on nauttinut menestystä juniorisarjoissa, ja innostuessaan pelaamaan yhteen hiileen on Tahko valmis yllättämään kenet tahansa. Lähteneiden listalta löytyvät mm. Jokioisille siirtyneet Mikael Myllylä ja Ilkka Elomaa. Mielenkiintoinen nimi pelaajalistassa on Lauri Böhm, joka pelatessaan tuo varmasti lisää vaihtoehtoja pelinjohtaja Markus Wirzeniukselle. Tahkon kokoonpano suomensarjassa on perinteisesti vaihdellut aika ajoin rajustikin ottelusta toiseen, mutta mikäli joukkue saa kaikki voimat paikalle, on se jälleen valmis yllättämään kenet tahansa. Hyvällä huumorilla varustettu nuori joukkue sekoittaa varmasti pudotuspelitaistelua tänäkin vuonna. Riittääkö se pudotuspelipaikkaan, se jää nähtäväksi. Pesäpallokulttuuria suuresta seurasta löytyy, ja perinteikäs kotikenttä muuntajineen on laji-ihmisten hyvin tiedossa oleva pyhättö, joten puitteista Tahkon

menestys ei ainakaan kiinni jää!

 

Seuraa heitä: Antti Hampori saanee tänäkin vuonna sisäpelissä niin paljon vastuuta kuin vain jaksaa hartioillaan kantaa. Tilanteen rakentelun onnistuessa Hampori nähdään sarjan tehokkaimpien lyöjien listalla korkealla.

 

Kotisivut: Hyvinkään Tahko

 

J-P Niittymäki johtaa joukkonsa tulevalla kaudella Ykköspesiksen sijaan suomensarjaan

 

5. Loimaan Palloilijat (6%)

 

Loimaalla vietetään ns. jälleenrakennus-vaihetta. Viime kauden päätteeksi ykköspesiksestä pudonnut joukkue menetti paljon pelaajia sarjatason vaihtuessa pykälää alemmas. Tähän kuitenkin reagoitiin nopeasti, ja Loimaa solmi farmisopimuksen ykköspesiksessä aloittavan Pöytyän Urheilijoiden kanssa. Sopimus itsessään ei toki takaa jokaiseen peliin lisävoimia, mutta mahdollisuuksien mukaan seurojen välillä liikkuvat pelurit tuovat kuitenkin Loimaan kokoonpanoon laajuutta tilanteesta riippuen. Yksi mielenkiintoisimmista nimistä on paluun pelikentille tekevä, ykköspesiskokemustakin omaava seuran oma kasvatti Jaakko Sormunen, jolle on harjoituskauden aikana soviteltu isoa roolia niin sisä- kuin ulkopelissäkin. Aleksi Lehtimäki pääsee muutaman välivuoden jälkeen jälleen lautasen herraksi, ja omia junioreitakin tultaneen ajamaan sisään mahdollisuuksien mukaan. Usean pelaajan menetyksestä huolimatta Loimaa on varteenotettava pudotuspelijoukkue suomensarjassa, ja etenkin farmiapujen myötä rahkeita on jopa aivan kärkisijoille asti!

 

Seuraa heitä: Jaakkolan veljekset Marlo & Sebastian ovat suomensarjassa takuuvarmoja suorittajia. Lyöjäjokerin roolia toimittava Marlo löytynee tämänkin kauden jälkeen lyöjätilaston kärkisijoilta. Nuoremman veljen sisäpeliansiot kirjautuvat varmasti sekä lyöjä- että etenijätilastoon ja ulkopelissäkin roolia lienee tarjolla niin paljon kuin mies itse jaksaa kantaa!

 

Kotisivut: Loimaan Palloilijat

 

 

6. Pesäkarhut, Pori (5%)

 

Porilainen pesäpallo on tunnettu ennen kaikkea vahvasta osaamisesta naispesäpalloilun parissa. Positiivisia uusia tuulia tarjoilee miesten joukkue, joka vahvan viimekauden jälkeen nousi ansaitusti suomensarjaan. Joukkueen iskukyky etelälohkossa on vielä arvoitus, mutta ensimmäisiä maistiaisia siitä nähdään 16.5, kun Porilaiset saapuvat Kupittaalle Karjujen vieraaksi kauden avausotteluun. Huhuista ja kuulumisista huokuu hyvä ja positiivinen ote tulevaan, eikä Pesäkarhuja sovi aliarvioida ilman tuloksia. Pelkkä Porilainen hulluus kantaa varmasti muutaman sarjapisteen verran, ja kaiken osuessa kohdalleen kuka tietää kuinka korkealle nousijajoukkueen rahkeet riittävät! Tahtoa, tunnetta ja halua varmasti ainakin riittää, joten värikkäitä hetkiä on luvassa takuuvarmasti! Pari kokenutta kehäkettua joukkoihinsa hankkinut joukkue sai kokoonpanoonsa varmasti kaivattua kokemusta, mikä omalta osaltaan saattaa olla siivittämässä joukkuetta ainakin yksittäisiin voittoihin.

 

Seuraa heitä: Kari Löytökorpi tuo Pesäkarhuihin karhumaisen isällistä kokemusta. Pelikunto on arvoitus, mutta pelkkä preesens rauhoittaa tekemistä ja vinkit kokemattomammalle osastolle ovat varmasti arvokkaita.

 

Kotisivut: Pesäkarhut, Pori

 

 

7. Pomarkun Pyry (4%)

 

Pomarkku sai haluamansa jatko-ottelun kautta, kun miehet säilyttivät sarjapaikkansa tiputtamalla Köyliön Lallit pois etelälohkosta. Fanaattisen kotiyleisön edessä pelaava joukkue ei ole vahvistunut merkittävästi tulevalle kaudelle, mutta on jälleen vuotta kokeneempi. Tavoite on varmasti edelleen ainoastaan sarjapaikan säilyttäminen, mikä sekin saattaa aiheuttaa tänäkin vuonna vaikeuksia. Mikäli Pyry onnistuu innokkaan kotiyleisönsä tukemana ryöstämään kotikentällään pisteitä etukäteen kovemmilta joukkueilta, saattaa se parhaimmillaan löytyä keskikaskista. Joukkue kaipaisi kipeästi paria kokeneempaa varmaa suorittajaa johtamaan sekä sisä- että ulkopeliä. Nyt hyvin pelatut hajavuorot valuvat liian usein hukkaan helppojen virheiden myötä. Pitkäjänteisemmän työn puuttumisesta kertonee myös selkeiden kotisivujen puute, mistä olisi varmasti sarjan parhaimpiin lukeutuvalle kotiyleisöllekin paljon iloa ja informaatiota

 

Seuraa heitä: Ville Sillanpää liittyy joukkueeseen uutena vahvistuksena. A-poikien superpesistä pelannut ja muutama ykköspesisottelu vyöllään operoiva peluri saanee paljon roolia etenkin kotiutuspuuhissa.

 

Kotisivut: Pyryn Facebook

 

Antti Väistön poistumisesta huolimatta Hämeenlinnassa saatetaan pelata pudotuspelejä

 

8. Hämeenlinnan Paukku (3%)

 

Hämeenlinnassa kauteen lähdetään vahvojen harjoitusottelunäyttöjen jälkeen odottavin tunnelmin. Paukun joukkue ei ole juuri pelaajiaan menettänyt. Antti Väistön puuttuminen saattaa näkyä yksittäisissä tilanteissa, mutta ainakaan harjoituskaudella ei Hämeenlinnalaisilla ole suuria puutteita pelaamisessaan näkynyt. Sininen laguuni kotikenttänään pelaava Paukku on varteenotettava pudotuspelijoukkue. Tasainen joukkue on varmasti valmis yllättämään jokaisen joukkueen hyvänä päivänään. Harjoituskauden voitot ennakkoon vahvoista Jokioisesta ja Lahdesta enteilevät hyvää runkosarjaa. Mikäli joukkueen nimilistasta löytyvät pelurit saadaan jalkeille edes suurimpaan osaan peleistä, voi Hämeenlinnalaisilta odottaa realisesti jopa pudotuspelipaikkaa! Ennakkoon tasaiseksi kaavailtu taistelu pudotuspelipaikoista vaatii tasaista suorittamista, joten suurin kompastuskivi Paukun jatkopelihaaveille lienee mahdollisessa suuressa vaihtuvuudessa kokoonpanossa.

 

Seuraa heitä: Mikäli kärki saa rakennettua tilannetta, on kotiutusosastolla laajuutta mm. Markus Soveliuksen, Jerry Villan ja viime kaudella hienot tehot mailan varressa iskeneen Timo Niemi-Nikkolan muodossa. Kokoonpanon nimekkäin peluri on Valtteri Ketonen, jonka rooli Paukun mahdolliseen menestykseen on myös suuri.

 

Kotisivut: Hämeenlinnan Paukku

 

 

9. Vihdin Pallo

 

Hiidenkirnussa kuvioitaan hiovat ViPan miehet eivät missään tapauksessa ole nimilistaltaan sarjan heikointa materiaalia. Kokoonpanosta löytyy paljon potentiaalia aina pudotuspelitaisteluun asti. Monen muun joukkueen tavoin Vihdin ongelmia on tasaisuuden puuttuminen. Kolme tehokkaasti pelattua vuoroparia saattaa seurata yksi katastrofivuoro jossa jakso valuu hukkaan. Samaan hengenvetoon on todettava, että oranssipaidoista löytyy varmasti myös potentiaalia yllättää toiseen suuntaan. Nopea kärki tekee tehokkaasti tilannetta, ja mikäli kotiutuspuolella ruuti on kuivaa saattaa ViPa jatkaa otteluitaan vielä runkosarjan jälkeenkin!

 

Seuraa heitä: Teemu Vuoristo siirtyy superpesiksestä suomensarjaan ja ottanee paikkansa todennäköisesti numerolla 1 ja ulkopelissä kopparin tontilta. Liukas etenijä on pesänvälillä vaikea poltettava ylemmilläkin tasoilla, joten mikäli Vuoriston takana näpit ovat ruudussa saattaa etenijäkuninkuus matkata tänä vuonna Vihtiin!

 

Kotisivut: Vihdin Pallo

 

 

10. Riihi-Pesis , Riihimäki

 

Riihimäkeläiset eivät ole ensimmäistä kertaa mukana etelälohkossa, vaikka takana muutama välivuosi onkin. Tulevan kauden joukkueesta löytyy harmittavan vähän informaatiota, eivätkä kotisivut ole ajan tasalla. Mikäli facebook-tietoihin on uskominen, on kasassa 15 pelaajan joukkue jota luotsaa kokenut Mika Lehto. Nimivahvasta joukkueesta ei voida puhua, mutta mikäli pelinjohdon opit valuvat tehokkaasti pelaajistoon, saattaa RiiPe yllättää muutamassa ottelussa vastustajansa. Tavoite lienee sarjapaikan säilyttäminen, joka tosin sekään ei ole itsestään selvyys ennakkoon tasaiseksi arvioidussa etelälohkossa.

 

Seuraa heitä: Koetuksesta RiiPeen siirtynyt Antti Mäentausta ei onnistunut Jokioisilla aivan odotetulla tavalla. Nyt tarjolla on varmasti isompaa roolia sekä sisä- että ulkopelissä, joten tuloksen teko jää enää miehestä itsestään kiinni.

 

Kotisivut: RiiPen Facebook

 

 

 

 

Yhteenvetona voitaneen siis todeta että odotettavissa on jälleen kerran jännittävä kesä legendaarisen etelälohkon parissa. Etelälohko on myös saanut täysin oman keskustelupalstan, jossa jokainen pääsee jakamaan asiantuntemustaan ja mielipiteitään eteenpäin! Kauden alkuun on enää muutama päivä, ja ainakin Kupittaalla odotetaan innolla kauden avausottelua. Tänäkin vuonna Kupittaan Karjut tarjoavat vapaan sisäänpääsyyn, eli sinä päätät mitä lysti kustantaa! Kauden avausottelun facebook-tapahtumaan voit klikata itsesi kätevästi tästä! Lauantaina alkavassa runkosarjassa tarjoillaan varmasti paljon odottamattomia käänteitä, tunteikkaita tilanteita sekä timanttista yksilötaitoa, joten saavu paikalle kannustamaan Karjut heti avausottelussaan voiton makuun!

 

 

Karjujen facebookkiin pääset klikkaamalla tästä!

Instagramin kuvia kulisseista ihailet tästä!

Twitterissä #Karjut visertävät täällä!

 

 





Matka alaa 16.5 klo 15.00 Kupittaan Pesäpallostadionilla





Karjut eivät keksineet aprillipilaa - Turkulaiset raivostuivat!

 

 

"Yritimme kaikkemme, ajatus ei vain kulkenut..."

 

Turkulaiset piirittävät Kupittaan huoltorakennusta

Kupittaa 1.4.2015

Tuhannet ihmiset aurajoen rannoilla heräilivät keskiviikkoiseen huhtikuun ensimmäisen päivän aamuun hymynkare huulilla. Jälleen olisi edessä vuoden kohokohta, Karjujen aprillipila. Kotimaisten urheilupiirien tiedottamisen ylivertaiseksi hallitsijaksi parissa vuodessa noussut Kupittaan Karjut on opittu tuntemaan nokkelista sanaleikeistään sekä innovatiivisesta tiedoittamisestaan. Turkulaiset olivat siis syystäkin odottavaisella kannalla kun aamun lehdet kolahtelivat postiluukuista. Lehtiä selattiin ahkerasti, sosiaalista mediaa päiviteltiin minuutin välein, puhelimet soivat. "Olin jakamassa normaalilla reitilläni Turun Sanomia hieman neljän jälkeen aamuyöstä, kun kymmenpäinen ihmisjoukko sulki pyörätien ja anasti kaikki asiakkaille tarkoitetut lehdet.", kertaa nimettömänä pysytellyt posteljooni yöllistä tragediaa. "Jokainen tässä kaupungissa halusi tietää ensimmäisenä mitä Karjut nyt ovat keksineet.", mies nyyhki vieläkin silminnähden kauhuissaan.

 

"Ilmeisesti kannattajat ovat heille yhdentekeviä"

 

 

Lehdistä ei aprillipilaa löytynyt, facebookkia koluttiin ilman tuloksia, twitterissä oli hiljaista. "Viimeksi olin näin epäuskoinen kun Ruotsi kiri Suomen ohi 6-5 voittoon jääkiekon MM-kisoissa.", tuhahtaa Kupittaalta satojen muiden joukosta tavoitettu Jussi Hietainen. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että Hietainen on ilmoitettu Karjujen kokoonpanoon ja on näin ollen osa joukkuetta. "Tiedän että tämä vaikuttaa oudolta että olen täällä väkijoukossa hakkaamassa huoltorakennuksen seiniä, mutta tämä ei ole se Karjut jonka minä tunnen!", raivosta kihisevä Hietainen puhkuu.

 

Keskiviikon kääntyessä iltapäivän puolelle ei Karjuista vieläkään ollut kuulunut pihaustakaan. Väkijoukko Kupittaalla kasvaa, ja viranomaiset ovat ennustaneet että pahimmassa tapauksessa koko aurajoen itäpuoli täyttyy vihaisista ihmisistä auringonlaskuun mennessä. "Onhan tämä toki törkeää kannattajien aliarviointia, mutta kieltämättä paikka paikoin touhu on jo riistäytynyt käsistä. Turkuun valuu nyt bussilasteittain ihmisiä raivoamaan Karjuille, eikä suurin osa heistä edes seuraa pesäpalloa!", kertoi viranomaislähde mellakan sisäpiiristä.

 

On joukossa toki tosifanejakin, kuten eräs nimettömänä pysytellyt pitkän linjan Turku-Pesis -fani. "Ilmeisesti kannattajat ovat heille yhdentekeviä, en tiedä pystynkö koskaan antamaan anteeksi.", kyyneleitään pyyhkivä nainen saa sanotuksi surunsa keskeltä. Itse Karjuja ei ole tavoitettu kommentoimaan, mutta kaupungilla liikkuu huhuja joiden mukaan aprillipäivää varten on kyllä jo viime kuussa nimitetty työryhmä, mutta mitään ei olla saatu aikaan. Ainoa yhteys Karjuihin on ollut tuntemattomasta numerosta medialle saapunut tekstiviesti, jossa todetaan seuraavaa: "yritimme kyllä kaikkemme, ajatus ei vain kulkenut. Pohdimme osallistumistamme sarjaan ja koko Karju-brändin tulevaisuutta lähipäivinä suljetuin ovin."

 

Nähtäväksi jää, revitäänkö uusi tekonurmi Kupittaalta parempaan käyttöön, kuten kävi jo siirrettäville katsomoille! Huoltorakennuksen sisässä on arveltu majailevan Karjujen johtoryhmää, eikä iltapäivään mennessä tuhat päiseksi kasvanut vihainen ihmisjoukko ole luovuttamassa sen suhteen vielä moneen tuntiin! 







Hallikauden yhteenveto - Tekemistä vaille valmis!

Tekemistä vaille valmis

 

Brändi nimeltä Kupittaan Karjut starttaa nykymuotoisena toiseen kauteensa suomensarjan etelälohkossa, ja joukkue on vihdoin valmis. Omat juniorit ovat nousseet kahden viime vuoden aikana hyvälle suomensarjatasolle, ja täksi kaudeksi vaakakuppiin on haettu kokemusta uusilla hankinnoilla. Pitkään haettua leveyttä valmennuspuolelle ei lopulta markkinoilta haaviin tarttunut, mutta taustaryhmään kiinnitetyt kaariapu Samuli Eeva sekä huoltaja Timo Peltonen tuovat kaivattua leveyttä pelaajiston ulkopuolelle. Pelinjohdossa jatkaa Jesse Villa, ja taustalla Karjuja joukkueenjohtajana paimentaa Joseph Hollingworth.

 

Villa jättää Karjut – kokemusta ja vaihtoehtoja tilalle

Karjujen pelaajisto on elänyt talven aikana jonkun verran. Uusia tulijoita riittää, ja kun viimekauden vakiomiehistöstä poistuneita ei ole kuin Aleksi Mäkelä sekä Markus Kitola, on tarjolla vaihtoehtoja entistä enemmän. Loppuvuodesta Karjujen kokoonpanoon Jokioisten Koetuksesta siirtynyt Jerry Villa ei jatka Turussa. Siviilielämän haasteiden edessä Hämeenlinnaan muuttanut nuorimies siirtyy saman lohkon vastustajan riveihin Paukun miehistöön. Villa nähdään siis kesällä Kupittaalla, mutta vihollisen väreissä. Villan kanssa samaan aikaan julkaistu vahvistus Pekka Kaijula tuo joukkueeseen kaivattua kokemusta ja johtajuutta. Viimeisimpinä hankintoina Karjuihin liittyivät kokeneet Janne Sampalahti ja Jyrki Pellonperä. Ykköspesiksen Ulvilan Pesä-Veikoissa pelipaikkaa hakeva Mattias Kitola saa näin ollen rinnalleen kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa lukkariksi. Molemmat pelurit pystyvät lukkarin tontin lisäksi pelaamaan sekä sisä- että ulkopelissä monipuolisesti eri rooleja, joten vaihtoehtoja riittää. Mynämäen Vesan kanssa solmittu farmisopimus mahdollistaa pelaajien siirron Mynämäen maakuntasarjan ja Karjujen kokoonpanon välillä, ja viime vuodesta viisastuneina tätä pidetään Turussa myös suuressa arvossa. Kaiken kaikkiaan Karjujen tulevan kesän kokoonpano näyttää tältä:

 

Forsman Jesper

Heirala Joel

Hietainen Jussi

Hännikäinen Petri

Jansson Emil

Kaijula Pekka

Kapuinen Jani

Ketola Lauri

Kitola Mattias

Jussila Jani-Pekka

Lammi Markus

Marttila Miro

Moisander Sami

Pellonperä Jyrki

Sampalahti Janne

Santaniemi Otto

Sulonen Hannu-Pekka

Svärd Joakim

Tuominen Lassi

Valtanen Joni

Vepsä Samuli

PJ. Jesse Villa

PJ2. Samuli Eeva

Huoltaja: Timo Peltonen

Joukkueenjohtaja: Joseph Hollingworth

 

Hallikausi herätti kysymyksiä

Karjujen talvikausi alkaa olemaan huhtikuun saapumisen myötä pikkuhiljaa takana päin. Harjoitusotteluita pelattiin hallissa kaiken kaikkiaan neljä kappaleita. Mynämäen Vesan maakuntasarjajoukkue sekä Jokioisten Koetuksen suomensarjajoukkue kohdattiin Impivaarassa kertaalleen kumpainenkin, ja Loimaan suomensarjamiehistöä vastaan miteltiin kahdesti. Tuloksellisesti tekeminen oli korkeintaan tyydyttävällä tasolla, ja suurimmat onnistumisen elämykset laskettiin korkeintaan vuoroparien mitoissa. Ulkopeli oli jo nyt vajaallakin miehistöllä hyvällä tasolla, mutta sisäpelin kanssa tuskailtiin pelistä toiseen. Vaikka mailan varressa tehtiin paljon oikeitakin ratkaisuja, puuttuivat keskiosumat ja suoritustaso heitteli jopa vuoroparien sisällä hälyttävän paljon. Hallipeleistä ei toki liikaa kannata johtopäätöksiä vetää, eivätkä Karjut saaneet yhteenkään peliin kaikkia miehiä käyttöön, joten täysin vedenpitävää analyysia ei vielä voi suorittaa. Mahdollisimman pian alkavalla ulkokaudella kalenterissa on jo muutama harjoitusottelu, joiden aikana hiotaan viimeiset pelilliset kuviot 16.5 alkavaa runkosarjaa varten.

Tulevana kesänä Karjujen kokoonpano on lukumääräisesti laaja, mutta muistissa ovat mm. viime kesäiset loukkaantumis- ja poissaoloaallot, joiden myötä peräti 27 pelaajaa nähtiin kesän aikana pelipaidassa. Toki tulevalle kaudelle pyritään  myös tätä lukua pienentämään tuntuvasti, mutta kaikkeen on varauduttu. Monelle pelipaikalle on tunkua ja rehellistä kilpailua avauskokoonpanon paikoista. Joukkue on asettanut tavoitteekseen parantaa viime kaudesta, joten parantuneita pelisuorituksia hallikauden esityksiin tarvitaan heti toukokuun startista lähtien.

 

Etelälohkossa tuttuja taistelupareja ja uusia haastajia

 Toukokuun kääntyessä lopuilleen ollaan vielä reilu kuukausi etuajassa ennakoiden suhteen, mutta pieniä suuntaviivoja lohkon tilanteesta voitaneen kuitenkin jo tässä vaiheessa vetää. Viime vuoden päätteeksi lohkon voittanut Pöytyän Urheilijat jatkaa tarinaansa ykköspesiksessä, ja viime vuoden ykköspesisjoukkue Loimaa palaa Etelälohkoon. Viime vuoden pudotuspelijoukkueet runkosarjan jälkeen olivat Jokioinen, Pöytyä, Helsinki ja Turku, joista lohkossa jatkavat havittelevat varmasti pudotuspelipaikkoja tulevanakin kesänä. Loimaa voitaneen laskea myös pudotuspelikilpaan mukaan, eikä Hämeenlinnaa tai Hyvinkäätä kannata jättää pois pudotuspelipaikoista keskusteltaessa. Vihti onnistuu myös vuosi vuodelta napsimaan yllättäviä päänahkoja yksittäisissä otteluissa, ja kaiken osuessa kohdalleen taistelevat oranssipaidat myös neljän joukkoon pääsystä. Pomarkku säilytti sarjapaikkansa vasta uusintaottelun kautta, eikä ole vahvistunut merkittävästi tulevalle kaudelle. Sarjan äänekkäin kotikatsomo ja uusi kenttä saattavat silti tuoda yksittäisiä pisteitä runkosarjan varrella, vaikka vauhti tuskin pudotuspelipaikkaan riittääkään. Uudet tulokkaat kaudelle 2015 ovat Porin Pesäkarhut sekä Riihi-Pesis Riihimäeltä. Molemmat painivat ennakolta Pomarkun kanssa sarjan häntäpään sijoituksista, mutta etenkin Porin miehillä on orastavaa potentiaalia yllättää ennakolta kovempia joukkueita ainakin yksittäisissä otteluissa. Toukokuussa Karjujen blogista on luettavissa kattava sarjaennakko joukkue joukkueelta.

Historian saatossa etelälohkossa on totuttu näkemään sarjatasoon nähden tasokasta pesäpalloa, eikä ihme että ykköspesiksen nousijat ovat viimevuosina löytyneet usein juuri tästä lohkosta. Lähihistoriasta löytyy kovia taistelupareja pääkaupunkiseudun paikallisväännöistä legendaarisiin Köyliö-Jokioinen otteluihin. Loimaa ja Jokioinenkin ovat vuosien saatossa olleet milloin napit vastakkain samalla sarjatasolla, millon yrittäneet yhteistyötä eri sarjatasojen välillä. Tulevana kesänä sarjatasoja päittäin vaihtaneet Pöytyä ja Loimaa tekevät farmiyhteistyötä, jonka myötä tuttuja kasvoja nähdään varmasti myös suomensarjan puolella. Jokaisesta joukkueesta löytyy muutama verbaaliakrobaatti ja tunnepuolen sytyttäjä, ja juuri henkisen puolen taistelut ovat leimanneet etelälohkon värikästä historiaa. Legendaarisia pelimiehiä, lausahduksia, tilanteita ja ottelusarjoja löytyy varmasti jokaisen lohkoa seuraavan muistijäljistä. Tulevasta kesästä ei ole syytä olettaa yhtään värittömämpää taistelua, päinvastoin! Neljästä pudotuspelipaikasta kilpailee monta joukkuetta, ja mielenkiintoisia yksilöitä yleisön seurattavaksi löytyy jokaisesta joukkueesta!

Tästä on siis hyvä ponnistaa kohti toukokuun sarja-avausta. Karjujen kausi starttaa kotikentällä 16.5, joten viimeistään tässä vaiheessa kannattaa ympyröidä päivä kalenterista ja varata aikaa pesäpalloviihteelle. Joukkue on valmistautunut tarjoamaan kannattajilleen vauhdikasta ja viihdyttävää seurattavaa, ja ennen kaikkea voittavaa pesäpalloa!

 

Karjut löydät myös sosiaalisen median ristiaallokosta:

Facebook: Kupittaan Karjut

Twitter: @kupittaankarjut   #Karjut

Instagram: @kupittaankarjut #Karjut

Etelälohkon keskustelupalsta: ETELÄLOHKO

Työlki ellää mut kaupal rikastuu!

Talkoilla tasapainoa talouteen

 

 

 

 

Karjut ovat keränneet tälläkin kaudella joukkueelle taloudellista selkärankaa yhteisvoimin erilaisia talkoita tehden. Milloin on myyty raketteja, markkinoitu jälleenmyyntituotteita, siivottu tai inventoitu. Viime lauantaina Karjut saivat haasteekseen fyysisen urakan Turun saaristossa, nykyisin Naantaliksi luokiteltavassa Rymättylän kunnassa. Tarjolla oli rautaromua, sekajätettä ja puutavaraa yhteensä neljän roskalavan täytteeksi, ja vajaa kymmentuntinen rypistys kävikin hyvin tehokkaasta treenistä!

 

 

 

Karjut ottavat vastaan talkootarjouksia jatkossakin, joten jos sinulla tai tuttavallasi on tarvetta raa'alle voimalle, karismaattiselle komeudelle, ylitsevuotavalle älykkyydelle tai vaikkapa menestyksekkäälle myyntitiimille, ota rohkeasti yhteyttä! Käytössäsi on tilaisuudesta ja ajankohdasta riippuen sopiva määrä Karjuja jotka hoitavat osoitetut työtehtävät mallikkaasti alusta loppuun. Yksi mies katalogimalliksi tai parikymmentä kantamaan rautaromua? Muutama myynninedistäjä promootioon tai tusina tuloksellista sisäänheittäjää? Kutsu Karjut apuun ja olet samalla tukemassa kansallispelimme karismaattisinta joukkuetta!

 

 



 





Raportti: Loimaa - #Karjut 21.2

21.2 Loimaan Palloilijat - Turku-Pesis 1-1 (2-4,2-1)

Lauantaina 21.2 Raumalla pelattiin etelälohkon harjoitusottelu Loimaan Palloilijoiden ja Kupittaan Karjujen välillä. Molemmat joukkueet olivat liikenteessä vielä pahasti keskeneräisillä kokoonpanoilla. Karjujen kokoonpanosta puuttui peräti 14 pelaajaa, eikä täyttä tusinaa saatu jalkeille. Tästäkin huolimatta kaksituntiseen mahtui paljon onnistumisia ja harjoitusottelut pyörähtivät positiivisissa merkeissä käyntiin. Karjujen kokoonpano näytti lauantaina Rauman halliolosuhteissa tältä:

1. JP Jussila

2. Jani Kapuinen

3. Pekka Kaijula

4. Markus Lammi

5. Mattias Kitola

6. HP Sulonen

7. Verneri Aakula

8. Markus Kitola

9. Saku Saloranta

10. Joseph Hollingworth

Varsinaista huippupesäpalloa ei vielä tässä kohtaa kautta nähty, mutta paljon yksittäisiä onnistuneita suorituksia. "Olosuhteisiin nähden varsin mallikas suoritus. Ei tässä päästy tietenkään oikeastaan lainkaan juonimaan kesän kuvioita koska suurin osa pelureista oli poissa, mutta peli on aina peli. Mukavaa päästä pitkästä aikaa pelitilanteita tahkoamaan, ja uskon tästäkin olevan hyötyä jatkossa.", pyörittelee Karjujen pelinjohtaja Jesse Villa.

Ensi torstaina Karjut kohtaavat Jokioisten Koetuksen Impivaaran hallissa, joten pelit jatkuvat jo muutaman päivän päästä. Torstain ottelua odotellessa voi kelailla lauantaisen kamppailun juoksukoostetta alla olevasta videosta:

"Vieraskynä" - Joseph Hollingworth

Kupittaan Karjut valmistautuvat kovaa vauhtia kauteen, mutta yksi iso muutos aiempiin kausiin tulee löytymään kesän pelipöytäkirjoista. Etelälohkon joukkueet, katsojat ja toimihenkilöt ovat vuosi toisensa jälkeen kyselleet kirjoitusasua Turku-Pesiksen ottelupöytäkirjaan kirjattavalle nimelle Joseph Hollingworth. Milloin nimi on löytynyt pelaajistosta, milloin pelinjohtopuolelta. Tuleva kesä tuo kuitenkin tähän muutoksen, sillä seuran puheenjohtajan tehtäviä nykyään hoitava "Jose" väistyy kaarelta ja keskittyy johtotehtäviin. Vuosia Turkulaisen miespesäpallon isähahmona toiminut mies haluaa muistaa joukkuettaan ja pesisperhettään avoimella kirjeellä. 

Ei se kohde, vaan se matka.

Joku viisas on joskus sanonut, että matkan pituudella ei ole väliä jos määränpää on matkan arvoinen. Heräsin ajattelemaan tätä fraasia Karjujen saunaillan jälkeisissä tunnelmissa. Ei huolta, mieliala ei ollut synkkä ja vapiseva. Pikemminkin onnellinen ja jopa raukea...

Karjut, tai perinteisesti sanottuna Turku-Pesiksen miesten edustusjoukkue, on kulkenut melkoisen matkan viimeisen neljän vuoden aikana. Jos ihan rehellisiä ollaan, Turku-Pesiksellä ei viisi vuotta sitten  oikeastaan edes ollut edustusjoukkuetta miesten puolella. Turku-Pesis oli erikoistunut lähinnä tyttöjunioreiden tuotantoon sekä naisten superpesiksen pyörittämiseen. Sieltä varjoista ikään kuin salaa sitten joukkue nousi maakuntasarjasta suomensarjaan. Siitä porukasta joka nousussa oli mukana, 7 pelaa edelleen ja allekirjoittanut hoitaa taustoja. Ensimmäinen kausi oli raskas ja vaikea. Rosteri oli sitä luokkaa että kun keväällä sovittiin tavoite, oltiin vahvasti menossa neljän sakkiin. Toisin kuitenkin kävi. Vasta viimeisellä kierroksella varmistettiin sarjapaikka ja sekin ”saavutus” onnistui toisten joukkueiden kompastelun myötä.

En ala tässä ruotimaan sitä ensimmäistä kautta kovinkaan syvällisesti, mutta sanottakoon että kauden päätyttyä oli vallalla yleinen mielipide että sarjapaikasta luovutaan. Muistan kuin eilisen päivän kun istuin terassillani jalka kipsissä ja pohdiskelin koko asiaa. Joukkueella ei ollut valmentajaa, pelinjohtajaa, joukkueenjohtajaa ja kovimmat pelimiehet olivat ilmoittaneet pelaavansa seuraavan kauden muualla kuin Turussa. Jostain syystä en halunnut luopua leikistä. Se ei vain tuntunut oikealta. Siinä terassilla sitten kului tovi jos toinenkin, kun soitin kaikki sen kauden pelaajat läpi. 

Lopputuloksena minulla oli kasassa 8 vanhaa pelaajaa ja 3 uutta. Melkein siis kokonainen joukkue! Onnetar oli meille vielä kovinkin myönteinen, kun saimme Jesper Forsmanin, Markus Lammin, Mika Ranisen ja Lassi Tuomisen mukaan joukkueeseen. Kasassa alkoi olla jo hyvä määrä miehiä. Mutta onnetar ei todellakaan lopettanut siihen. Kuvioihin astui mukaan muuan herra nimeltään Jesse Villa.

Tiedän, että joukkueemme ei olisi sitä mitä se on nyt ilman Jesseä. Oman panokseni toki tuon itsekin tähän koko soppaan, mutta tämä soppa olisi kovin mauton ja väritön ilman herra Villaa. Nimenomaan se värikäs ja maukas aspekti on vienyt meidät siihen pisteeseen missä me olemme nyt. Muistan sen ensimmäisen kauden jälkeisen ajan, kun pelaajia piti anella mukaan. Nykyään on kovin, kovin paljon helpompaa. Pelaajat näet soittelevat meille nykyään itse! No, ehkä tämä on vähän myyntimiehen värikynällä koristettu lause, mutta helpompaa se nykyään kyllä on…

Viime kaudella meillä oli jo kasassa sellainen nimilista että itseäni oikeasti asia jopa vähän nauratti. Toki urheilu on aina urheilua ja kun joukkueemme mottona on että tehdään yhdessä hyvää itsellemme, niin ketään ei voida velvoittaa joka peliin. Siihen päälle kun lisäillään armeijan harmaat ja loukkaantumiset, niin kyllähän meidän nousukiito vähän ikävän lopun viime vuonna sai. Tavoite saavutettiin, mutta ketään se ei varmasti elokuussa hetkauttanut. Joukkueelta joka oli sijoittunut kahtena edellisenä kautena viimeiselle paikalle ennen putoamista, neljän sakkiin taisteleminen oli kyllä saavutus. 

Mikä tästä meidän karjulaumasta sitten tekee niin erikoisen? Itse pukisin sen ehkä parhaiten sanoiksi näin: Karjuissa ei ole ketään, EI KETÄÄN kenen kanssa en voisi ajatella lähteväni viikoksi rinkkavaellukselle. Kaksi viikkoa Jokken hajua, Samun puujalkavitsejä tai Jambon jatkuvaa aamukuntopiiriä olisi liikaa, mutta viikoksi voisin kyllä lähteä ihan joka jannun kanssa. En voi toki toisten puolesta mitään vannoa, mutta veikkaisin vastauksen olevan melko lailla sama kaikilla. Vaikka matkaan on viime vuosina tullut lisää porukkaa, niin ydinryhmä on edelleen sama tiivis nippu kenelle silloin soitin jalka kipsissä kolme ja puoli vuotta sitten. 

Itse lupasin tälle porukalle kolme vuotta. Sen ajan lupasin heille hoitaa taustajutut ja tehdä kaikkeni, että he voivat keskittyä treenaamiseen ja pelaamiseen. Vaimoni joskus ihmetellessä minun touhujani, totean mielessäni: ”paljon se ottaa, mutta enemmän se kuitenkin antaa”. Ja vaikka en enää kahtena viime vuonna ole itse oikeastaan edes pelannut, niin yhtä vahvasti olen osa sitä tiivistä ryhmää nimeltään Turku-Pesiksen miesten edustusjoukkue. Tämä kyseinen kausi tulee olemaan viimeiseni, ja vaikka kävisikin niin, etten löydä itselleni jatkajaa hommaan ja jostain käsittämättömästä syystä homma menisi nurin, niin palaisin silti tuohon aloituslauseeseen. Sillä itselleni kulunut aika ja varmasti myös tuleva pelikausi ovat antaneet niin paljon kokemuksia, elinikäisiä ystävyyssuhteita ja iloa, että uskallan väittää tuon jonkun viisaan ihmisen olleen väärässä. Ei sillä kohteella niin väliä ole, jos matka on ollut hemmetin hieno!

Ja jotta loppu ei olisi mitenkään melankolinen ja musta, niin tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole murehtia ja märehtiä tulevaa. Tämä on julkinen ja nöyrä kiitos ihan joka Karjulle, että olen tämän matkan saanut yhdessä teidän kaikkien kanssa kulkea.

-Jose