Karsinassa: Samuli Eeva

A-luokan agitaattori

 

Entiset riitapukarit hiovat nyt kuvioita yhdessä

Kuka?

Samuli Eeva

kasvattajaseura: Mynämäen Vesa

Harrastukset: Golf ja oman yrityksen pyörittäminen

Koulutus: Merkonomi

Ammatti: Pelimestari

 

Kloori tuoksuu allasosastolla kun Karjulauma viettää marraskuista saunailtaa. Pelinjohto vetelee suuntaviivoja tulevaan kauteen, keskustelu on rauhallista ja maltillista. Runko on sama kuin jo kahden vuoden ajan, muutama uusi nimikin istuu neuvottelupöydän ääressä. Sauna lämpiää ja uima-altaan vesi liplattaa kaikessa rauhassa odottaen raavaita miehiä laineilleen. Ovi käy. Sisään astuu nuorimies tukka sliipattuna, viikset tarkasti trimmattuna ja karvakaulus kaulaa peittäen. Suoraviivaiset askeleet pöydän päähän ja jämäkkä ”tees tilaa” kertovat kaiken olennaisen. Samuli Eeva on saapunut.

Kun pelinjohto ilmoittaa uudesta valmennustiimin jäsenestä pelaajistolle, eivät kaikki vieläkään usko tapahtunutta todeksi. Se raitapaita joka ei osaa pitää suutaan kiinni? Sama mies jonka kanssa ollaan vuosikaudet tapeltu kentällä? Sama mies joka ei erota selvää paloa vaikka se kelattaisiin videolta? Muutama viikko myöhemmin skeptisimmätkin on saatu vakuutettua siitä että on huomattavasti mukavampaa olla Samuli Eevan kanssa samalla puolella, kuin kinata vastaan. Myös mies itse on varsin innoissaan uudesta aluevaltauksestaan. ”Suuria kuvailuja joukkueesta en vielä osaa antaa, mutta lyhyen tutustumisen perusteella huumorin täyteinen ja kirjava joukko sopii allekirjoittaneelle kuin nenä päähän!”, Eeva toteaa.

 

Karjujen kaaripeliin kiinnitetään erityistä huomiota

”Tarkka-ampuja”

Karjujen pelinjohtaja Jesse Villa on pohtinut apurinsa roolin yksityiskohtaisesti. ”Ei tässä mitään lajivelhoa haettu vetämään suuria linjoja. Samulin vahvuudet ovat kotipesän sisällä. Ulkopeliin toivon ja uskon miehen tuovan uusia tuulia lukkarin tontille. Onhan siitä oltava väkisinkin hyötyä että A-tason syöttötuomari valvoo jatkuvasti lukkarin tekemisiä.”, Villa paaluttaa. Sisäpeliin Eevalle on varattu aivan erityinen tonttinsa. ”Ne jotka miehen edes auttavasti tuntevat, tietävät varmasti että kyseessä on kohtalaisen suulas supliikkimies. Siinä missä ulkopelin puolella Samulin rooli on vahvistaa omaa lukkaripelaamistamme, on sisäpelissä tarkoitus tehdä vastustajan lukkarin olo tukalaksi. Pidän tätä hankintaa tarkka-ampuja –tyyppisenä ratkaisuna. Meillä alkaa olemaan sen verran raju kaari sisäpelissä että ei varmasti ihan helpolla tule kukaan lukkari pääsemään.”, Villa virnistää. Mailamiehen rooliakin talven mittaan treenaillut Eeva saattaa ottaa isompaakin roolia Karjujen kaarella. ”Ei se pahitteeksi olisi että mies oppisi vielä mailamiehenkin hommat. Pari kuukautta sitä treeniä seuranneena voin todeta että matkaa on vielä, mutta se ei ole ykkösprioriteettimme vaan pikemminkin bonus.”, pelinjohtaja maalailee uudesta aisaparistaan.

Samuli itse valottaa omia ajatuksiaan varsin yleismaallisesti, ja varoo paljastamasta liikaa tulevista tavoitteista. Etelälohkon paras pelaaja sentään tulee pienen vääntämisen jälkeen vastaukseksi. ”Pakko suojella vähän omaa tonttia, eli Kitolan Mattias. Poika on varmaan aika tulessa jos jaksaa kuunnella edes puolia allekirjoittaneen neuvoista.”, mies naurahtaa silmää iskien. ”Mattiaksella on lähes maaginen asenne ja ote lukkarin paikkaan, joten veikkaan että tällä tandemilla saadaan kovaa jälkeä aikaan.”

Kokonaisuutena joukkueestakin on miehelle jo muodostunut kuva tulevasta. ”Tuolla huumorilla ja noilla taidoilla kun saadaan hyvä flow päälle niin kamppaillaan jokaisessa pelissä voitosta. Tavoitteena tottakai piestä koko sarja!”

 

”viihdyttävintä pesäpalloa pitkään aikaan”

Henkilökohtaiselle puolellekin mies on jo ehtinyt asettamaan tavoitteita. ”Tavoitteena on antaa Mattiakselle sellaisia tietoja ja vinkkejä että jokaisen tilanteen jälkeen pystytään tarvittaessa kehittymään pikku jutuissa. Sisäpelissä tavoitteena olla kaarella se pieni, oikein ajoitettu ääni joka katkaisee vastustajan lukkarin selkärangan. Kun Jessen kanssa saadaan kuviot selviksi niin lupaan että meidän kotipesässä on vaikea nostaa syöttöä.”, Eeva ennustaa. Mies maalaileekin Karjujen lyöntitykeille helpompia aikoja syöttöjen suhteen. ”Ehdottomasti. Nättiä puolitoistametristä luvassa.”

Kupittaalla mies on tulevana kesänä Karjupaidassa ensimmäistä kertaa lähtökohtaisesti samalla puolella kuin yleisö, eikä jätä terveisiä antamatta kotikatsomoon. ”Yleisölle sellaiset terveiset, että nyt saa ja kannattaa tulla katsomaan Karjujen otteita Kupittaalle ja miksei pidemmällekin! Luvassa on viihdyttävintä pesäpalloa mitä Kupittaan hornankattilassa on nähty!”, mies lopettaa totutun itsevarmasti.

Vieraskynä: Iiro Hämäläinen



 

Kupittaan Karjujen suosittu vieraskynä -osio starttaa myös vuoden 2015 osalta. Kauden mittaan blogissa vierailevat värikkäät  pesispersoonat, niin pelaajat, pelinjohtajat kuin taustahenkilötkin. Osa vieraskynäläisistä nähdään myös Kupittaan karsinassa vastustajan väreissä. Tähän kategoriaan kuuluu myös vuoden 2015 ensimmäinen vieraileva kirjoittaja, Iiro Hämäläinen

 

 





 

Iiro Hämäläinen palaa tulevana kesänä tuttuun pelipaitaan, kun etelälohkon kestomenestyjä Jokioisten Koetus nappasi Hämäläisen kokoonpanoonsa. Mies on edustanut Koetusta aikaisemminkin, tosin silloin sarjatasona oli miesten ykköspesis. Alkavalla kaudella matkaan ponnistetaan yhtä sarjatasoa alempaa. Hämäläinen omaa myös kokemusta superpesiksestä sekä Hyvinkään että Alajärven riveistä, joten etelälohkoon saadaan jälleen yksi superpesistaustainen pesispersoona yleisöä viihdyttämään. Eikä Iiro ole saapunut suomensarjaan pelkästään pelailemaan, tavoitteet sekä joukkue- että yksilötasolla ovat edelleen ylemmillä sarjatasoilla. Mies pohtii tekstissään pesäpalloilua yleisellä tasolla, harjoitusmäärien ja siviilielämän yhteen sovittamista. Antaa miehen itsensä kertoa...

 

 



Vuoden pimein aika on jälleen selätetty, pesäpalloilijan hengähdystauko kinkunsulatteluineen ja raketteineen on pidetty ja kiihdytys kohti valoa sekä kuumaa pesiskesää 2015 on alkanut.
Itselleni tuleva kausi tietää välivuoden jälkeen uutta aluevaltausta; suomensarjaa ja legendaarista etelälohkoa JoKo:n paidassa. Toki pari yksittäistä ottelua kyseistä sarjaa on uralla tullut pelattua, mutta varsinainen perehtyminen on vielä suorittamatta. Suomensarjaa on iäisyyksiä pidetty ikämiesten höntsäilysarjana, mutta viime vuosina sarja on alkanut tuottaa yhä enenevissä määrin lahjakkaita junioreita ykköspesikseen ja samalla myös moni kokenut pelimies on hakenut uutta nälkää ja vauhtia noustakseen takaisin parrasvaloihin, esimerkkeinä mainittakoon vaikka Karjuista ponkaisseet Aleksi Mäkelä ja Mikko Lahtinen. Voidaan siis hyvällä omallatunnolla sanoa sarjan tason olevan noususuhdanteessa ja oman kokemuksen perusteella hommia painetaan samalla intensiteetillä kuin ykkösessäkin. Kilpailu noususta tulee siis varmasti olemaan totista puuhaa ja tälle saralle toivomme saviseudulle lisää menestystä Pöytyän jalanjäljissä.

Henkilökohtaista nälkää välivuoden jälkeen tosiaan riittää ja kun piikkarit kerran tuli vedettyä irti nauloista, niin kyllä vakaa aikomus on vielä hilautua ylemmille sarjatasoille kirmaamaan, onhan alle kolmekymppisellä hyvinkin kymmenen aktiivista pelivuotta jäljellä. Kunhan pysyy kunnossa, loukkaantumiset kun oli suurin syy omaankin välivuoteen. Tähän liittyen haluaisinkin tässä kirjoituksessa nostaa yhden laajan aiheen esille, joka olennaisesti liittyy pesäpalloilijan arkeen, nimittäin elämän aikatauluttaminen.
Olen urallani saanut kunnian toimia tai harjoitella yhdessä/alaisuudessa sellaisten nimien kanssa kuin Matti Iivarinen, Jari Alasmäki, Marko Hovi, Sami Sirviö, Juha Korhonen, Valtteri Ketonen, Simo Eerikäinen, Miika Rantatorikka, Pertti Wirtanen, Jari Levänen, Pasi Virtanen, Kari Kuusiniemi, muutamia mainitakseni. Kaikkia näitä ihmisiä yhdistää ainakin yksi asia, tavoitteellisuus. Pesäpallon urheilulliset vaatimukset ovat näkemykseni mukaan MM-urheilun tasolla ja vaaditaan määrätietoisuutta ollaksesi paras. Tässä kohtaa joku varmasti älähtää koneensa ääressä, mutta käykääpä vertaamassa vaikka Kohosen Tonin harjoitusmääriä em. mainitun tason urheilijoihin, ei varmasti kalpene vertailussa. Kaikilla ei tähän kuitenkaan ola mahdollisuutta. Pesäpallo on monipuolisuudessaan todella vaativa laji ja vaatiikin valtavan määrän työtunteja hallitaksesi kaikki osa-alueet edes siedettävästi. Tässä tullaankin itse aiheeseen ja siihen tosiseikkaan ettei pesäpallosta makseta kuin harvalle niin paljon, että sitä voisi tehdä täysipäiväisesti, joten harjoittelu täytyy sovittaa muuhun elämään: kumppani, perhe, työ, ystävät ja muu vapaa-aika. Se vaatii suunnittelua ja uhrauksia, ammattiurheilua amatööriurheilijan resursseilla.

Pesäpallolla ei vielä itseään elätä ja siinä onkin suurin syy miksi niin monet lopettavat ennen aikojaan. Muut lajit vievät lahjakkaita nuoria, isommat ympyrät houkuttavat, tämän totesin läheltä valmentaessani muutaman vuoden junnuja. Myöhemmällä iällä kuvaan astuu opiskelut ja työelämä, onhan sitä tulevaisuutta pakko miettiä ajoissa ja kahden ison kokonaisuuden yhteensovittaminen voi olla mahdotonta tai vaatia liikaa niitä uhrauksia. Oma kasvaminen aikuiseksi ja ennen kaikkea urheilijaksi kesti luvattoman kauan, tämä harjoittelun ja muun elämän yhdistäminen ei ole meinannut millään luonnistua. Ei ole löytynyt sitä kultaista keskitietä, se on ollut joko tai. Kaikki huomio harjoitteluun tuo kyllä menestystä, mutta samalla moni ihminen ja elämän osa-alue kärsii jäädessään taka-alalle. Muun elämän etusijalle laittaminen tuo taas ongelmia harjoitteluun; huono harjoittelu tietää huonoa suorittamista, josta seuraa motivaatio-ongelmat, seuraavaksi alkavat pienet vaivat ja pahimmassa tapauksessa keskittymiskyvyn puutteesta ja huonosta kunnosta seuraa vakavia loukkaantumisia. Olen tämän kierteen itseaiheutettu uhri.

Ajanpuute tappaa varmasti yhden asian, joka erottaa menestyjät epäonnistujista; hauskuuden. On kuitenkin suuri määrä niitä, jotka ajankäytön ovat hallinneet nuoresta iästä lähtien ja he menestyvät, ei pelkästään työmäärän takia vaan koska tekeminen on edelleen hauskaa. Antakaamme heille ansaitsemansa kunnia, ilmaiseksi menestys ei tule koskaan. Lainaan tässä kohtaa suurta ajattelijaa J-P Niittymäkeä: tosissaan, mutta ei vakavasti.
Miksi urheilija sitten kampeaa ylös epäonnistumisten ja loukkaantumisten jälkeen, miksi lajin pariin palataan vuosienkin tauon jälkeen ja miksi niitä uhrauksia tehdään? Vastaus näihin kysymyksiin on sama ja jokainen urheilija sen tietää: Rakkaudesta lajiin.

Tsemppiä jokaiselle talven pimeisiin ja hikisiin treenitunteihin!

Iiro Hämäläinen
Jokioisten Koetus

Hämäläisen otteita pääset siis arvostelemaan myös etelälohkossa Karjujen kivikovan vastustajan, Jokioisten Koetuksen väreissä. Ennen kauden alkamista voit scouttailla Iiron uraa tästä.